31. joulukuuta 2016

Uudenvuoden muistoja kolmen vuoden takaa

Jostain syystä palaan aina tänä vuoden viimeisenä päivänä niihin hetkiin. Kai se johtuu siitä, että muistot ovat vielä niin tuoreita ja tuntuu kuin mikään yksityiskohta ei olisi unohtunut vieläkään.

Kolme vuotta sitten olin raskaana ja odotin kuopustamme. Raskausviikkoja oli kasassa 33+4. Uudenvuodenaattopäivä oli normaali työpäivä. Minulla olisi vuodenvaihteen jälkeen enää viikon verran työpäiviä jäljellä ennen äitiysloman alkua. Odotin äitiyslomaa innolla ja olin suunnitellut monta kivaa puuhaa vauvan syntymää edeltäville viikoille. Olin muun muassa varannut ajan valokuvaajalta ja tarkoitus oli ikuistaa raskausmasu kauniiksi valokuvamuistoiksi. Esikoinen oli jäämässä samaan aikaan pois päiväkodista viettämään jälleen kotielämää minun ja syntymässä olevan pikkuveljen kanssa. Oli mukavaa ajatella, että saa vielä hetken viettää hänen kanssaan tärkeitä kahdenkeskisiä hetkiä. Mutta toisin kävi...

Mikään ei ennakoinut sitä mitä tapahtui myöhään illalla. Päivä oli sujunut normaalisti ja iltaa vietimme rauhallisesti kotona hyvän ruuan, muutamien rakettien ja lämpimän saunan merkeissä. Esikoinen oli jo ollut hyvän aikaa nukkumassa, kun miehen kanssa vielä puolen yön aikaan katsoimme ikkunasta naapuruston raketteja. Silloin samalla tapahtui jotain mitä en ollut koskaan ennen kokenut. Lapsivettä alkoi vuotaa. En ihme kyllä säikähtänyt erityisemmin vaan jäin jopa ensin miettimään, että mitähän ihmettä tämä nyt on. Kun vettä holahti toisen kerran olin varma asiasta. Sanoin miehellekin, että tässä taitaa nyt olla tarve lähteä sairaalaan. Soitin kuitenkin synnytysosastolle ensin ja kysyin neuvoa ja sieltäkin kätilö kehotti ottamaan taksin ja tulemaan näytille, mutta sanoi myös, että kiire ei ole. Eihän minulla ollut supistuksiakaan ja vettäkin tuli kuitenkin melko pieniä määriä. Ja taksi siis siitä syystä, että miehen oli jäätävä esikoisen kanssa kotiin. Noh, uudenvuodenaatto ja taksiahan on lähes mahdoton saada puolenyön jälkeen. Jonkin aikaa mies taksin tilauskeskukseen jonotti, mutta ei päässyt läpi. Keksin, että soitamme isälleni ja onni oli, että hän oli vielä hereillä ja lupasi tulla kuskiksi. Niin sitä sitten oman isän kanssa ajeltiin keskellä yötä sairaalaan. Hieman tilanne huvittikin ja totesin, että luultavasti melko harva isä pääsee tytärtään kuljettamaan sairaalaan synnyttämään. Niin, sille tiellenihän minä sitten siis jäin.

Tämä on ensimmäinen postaus muistoistani kolmen vuoden takaa. Pysy kuulolla, muistelut jatkuu...


30. joulukuuta 2016

2016

Jälleen eletään kuluvan vuoden viime hetkiä. Vuodenvaihde yllättää aina joulun jälkeen ja enteilee tulollaan vanhasta luopumista ja toisaalta uusia alkuja. Tietyllä tavalla edellinen uusi vuosi tarjoilikin omalla kohdalla juuri näitä. Mitä kulunut vuosi sitten pähkinänkuoressa oikein tarjoilikaan? Otetaan muutama askel ajassa taaksepäin...

Vuosi sitten otin uutta vuotta vastaan näin jälkikäteen pohdittuna melko apeissa tunnelmissa. Työttömyys oli tehnyt tehtävänsä ja usko tulevaisuuteen horjui. Alkuvuodesta en vielä tiennyt mihin suuntaan olen menossa ja mitä tekemässä. Sen kuitenkin tiesin, että sen hetkinen tilanne ei tarjonnut minulle mitään ja tuntui siltä etten itsekään ole mitään. Onnellisten sattumien ja rohkean suuni aukaisemisen myötä sain kuitenkin tietyltä taholta vihreää valoa pohdinnoilleni opiskelusta ja lähdin siltä istumalta työstämään asiaa eteenpäin. Hakuajan koittaessa laitoin oman hakemukseni vetämään ja jäin valmistautumaan esivalintakokeeseen. Kuinka ollakaan kutsu valintakokeisiin tupsahti sähköpostiin ja henkinen valmistautuminen koitokseen alkoi. Kesäkuun alussa marssin valintakokeisiin yhtä itsevarmana kuin epävarmanakin. Päivä oli antoisa ja sujui hyvin, mutta edessä oli vielä lähes kuukauden jännittäminen miten lopulta käy. Nythän tuo jo tiedetäänkin, että hyvin kävi ja nykyään olen onnellinen opiskelija ja vuoden takaisista mitättömyyden tunteista ei ole enää tietoakaan. Uudesta alusta voit käydä lukemassa lisää täältä.

Keväällä taistelin itseni irti pitkään jatkuneesta väsymyksen kierteestä. Pistin remonttiin ruokavalioni ja jo pelkästään siitä seurannut hyvä olo potki jatkamaan eteenpäin. Pikkuhiljaa sain takaisin myös liikunnan ilon elämääni. Projektin alkumetreistä kertoilin täällä ja täällä. Tulenkin ensi vuoden alkupuolella palaamaan tähän aiheeseen pitkästä aikaa.

Vuodessa lapset ovat kasvaneet ja ihan pian juhlitaan taas syntymäpäiviä. Lasten kanssa on naurettu ja itketty ja me vanhemmat ehkä ainakin kerran tai pari menettäneet suoraan sanottuna hermommekin, mutta se nyt kuuluu asiaan. Esikoinen on menettänyt neljä maitohammastaan ja tälläkin hetkellä ässä suhahtaa hieman hassusti ylärivistössä olevan kahden hampaan mentävän aukon takia. Poika näyttää isommalta kuin onkaan ja kun meni ja oppi lukemaankin syksyllä, niin välillä meinaa unohtua, että hän on kuitenkin vasta 5 vuotias. Mitä sitten tulee meidän junioriin niin hänellä riittää omaa tahtoa yli tarpeiden ja vastapainoksi hellyyttä, rakkautta ja suukkoja muille runsain mitoin jaettavaksi. Hän täyttää pian 3 vuotta ja en vieläkään käsitä miten niistä elämän alkuhetkistä hänen kanssaan on kulunut jo niin pitkä aika. Olenkin aikeissa palata kolmen vuoden takaisiin tunnelmiin täällä bloginkin puolella tässä vuodenvaihteessa.

Harrastettiin vuoden aikana pariin otteeseen kotimaanmatkailuakin hieman. Kevättalvella käytiin kuluttamassa rinteitä Tahkolla ja kesällä parin päivän reissu kylpylöiden Flamingo spa:ssa ja eläimiä ihmetellen Korkeasaaressa. Muuten kesä kuluikin täysin lomatunnelmissa kotona ja mökillä.

Syksy toikin sitten mukanaan arkisen aherruksen ja se oli tervetullutta varsinkin minulle, mutta kyllä se tietty arkirytmi tasoitti monta muutakin asiaa. Kaikilla oli jotain minne mennä ja mitä tehdä. Pojat jatkoivat tutussa päiväkodissa ja siellä on sujunut todella hyvin koko syksy. Helpottaa kummasti arkea. Vaikka opinnot veivätkin paljon aikaa niin silti aloitin jouluun valmistautumisen jo hyvissä ajoin. Joulukuussa pääsittekin seuraamaan tuota valmistautumista täällä blogissakin joulukalenterin muodossa. Ja jos ei tässä jo tarpeeksi niin tehtiinhän pientä remonttiakin, josta kuulette lisää pian.

Tämä loppuvuosi on tapansa mukaan yhtä juhlaa ja huomenna on uudenvuodenaatto. Me vietetään sitä ihan kotosalla lasten kanssa, tehdään pitsaa ja eiköhän meille muutama rakettikin eksy ilostuttamaan erityisesti lapsia ja miksei vähän aikuisiakin.






Mitä sitten odotan vuodelta 2017? Toivon tietenkin, että saadaan kaikki olla terveitä. Odotan myös pientä matkaa nyt talvella ja ehkä jotain reissua myös kesällä. Itselleni toivotan tsemppiä opintoihin, tulossa on tiukka kevät. Syksyä en vielä edes uskalla ajatella. Lasten kanssa toivon ehtiväni viettää riittävästi aikaa ja erityisesti meille perheenä toivon yhteisiä hetkiä ja kivoja retkiä. Miehen kanssa jatkossakin pyritään siihen, että saamme silloin tällöin kahden keskistä aikaa (kiitos läheiset, tähänkin astinen apu on ollut korvaamatonta!). Ja tuo pian 3 vuotias saisi ensi vuoden aikana alkaa mielellään nukkua yönsä läpi, sillä nämä jatkuvat yöheräämiset alkavat syödä niin naista kuin miestäkin tässä taloudessa. Ja se oma aika, sitä haluan itselleni edelleen vaikka välillä tuntuukin siltä ettei vuorokaudessa tunnit meinaa riittää mihinkään. Enhän odota kohtuuttomia, enhän?

Blogin osalta aion jatkaa ensi vuonnakin omaan tahtiini. Nyt tuntuma on, että mukaan sekoittuu jatkossa entistä enemmän ihan tavallista elämänmenoa, mutta käsityöharrastuksesta postailen tästä eteenpäinkin ihan entiseen malliin. Tästä blogistakin on kuitenkin kehkeytynyt kiva harrastus vaikka välillä saatankin viettää hetken hiljaiseloa. Pysykäähän siitä huolimatta matkassa mukana!



Nyt toivotan kaikille

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!


24. joulukuuta 2016

24. joulukuuta: Meidän joulu




Tänään on vihdoin se päivä, jota melkoisen moni on varmasti odottanut jo pitkään ja hartaasti. Tänään myös aukeaa täällä blogissakin viimeinen luukku vuoden 2016 joulukalenterista. Lahjat ovat paketeissaan ja kuusi koristeltuna. Tänään vain nautitaan ihanasta päivästä. Tänään on JOULUAATTO.

Me vietämme tänä vuonna aattoa omassa kodissa. Viime vuonna olimme mieheni vanhemmilla ja täytyy sanoa, että vaikka oikein mukavaa olikin, niin lasten kannalta se oli hieman levoton vaihtoehto. Erityisesti esikoisen maisemanvaihdos teki todella kiukkuiseksi ja malttamattomaksi. Tänä vuonna hän toivoikin ihan kotijoulua ja sehän sopi meille vanhemmille mainiosti, sillä itse olimme pohtineet aivan samaa. Tällä kertaa mummi ja taata tulevat meille jouluista iltapäivää viettämään ja seuraan liittyy myös isäni. Ja eiköhän se joulupukkikin perinteiseen tapaan vierailunsa tee.

Kinkku paistui rauhassa uunin hellässä lämmössä viime yönä ja nyt aamulla päästään ottamaan ensimmäiset maistiaiset. Päivä kuluu varmasti ainakin lasten osalta jännittyneissä tunnelmissa aamusta alkaen. Jännityksen lomassa seurataan telkkarista lastenohjelmia, leikitään ja ulkoillaan (jos sää sallii, hieman huonolta näyttää ennusteiden mukaan). Lounasaikaan meillä syödään riisipuuro ja sen voimin jaksetaan pitkälle. Jouluaterian valmistaminen alkaa jo aamusta. Uunissa paistuu kinkun seuralaiseksi kalkkunaa. Rosollin ja italiansalaatin valmistan aina vasta aattona. Jälkiruoka on valmiina pakastimessa ja tänä vuonna se on piparisemifreddo. Sillä voidaankin herkutella useampaan otteeseen.

Kun päivä lähestyy iltaa ja pukkikin on käynyt, jäämme oman perheen kesken viettämään jouluaaton iltaa. Syömme hyvin ja se ken jaksaa pääsee tietenkin joulusaunaan. Perinteisesti olemme miehen kanssa antaneet toisillemme lahjat vasta lasten käytyä nukkumaan. Se on meillä semmoinen yhteinen jouluhetki, joka on koettu tärkeäksi.

Itse olen aikuisiällä usein kokenut, että joulu on ohi aivan liian nopeasti ja kaikki päättyy aattoon. Parasta aikaa onkin melkein se odottaminen ja valmistautuminen. Olen kuitenkin opetellut asennoitumaan niin, että joulun tunnelmaa voi jatkaa ja ylläpitää koko joulun pyhät. Tämä on auttanut ja nykyään joulun tunnelma säilyy entistä paremmin yli aatonkin. Kaikkein parasta on juuri se kiireettömyyden tunne, yhdessä olo perheen kanssa ja tietenkin hyvä ruoka.












Nyt haluan toivottaa kaikille teille lukijoille oikein lämmintä ja tunnelmallista joulua!


23. joulukuuta 2016

23. joulukuuta: Karjalanpiirakat




Hyvää jouluaaton aattoa!


Jälleen olen liikenteessä perinteisin eväin ja nyt on valmiina joulupöytään meillä vankasti kuuluvat karjalanpiirakat. Ei välttämättä monen mielestä ole helpoimmat tehtävät nämä, mutta voin luvata, että harjoitus tekee, no jos ei nyt omalla kohdalla ihan vielä mestaria, niin ihan taitavan tekijän kuitenkin. Ja tärkeintähän on se maku, ei ulkonäkö. Todettakoon kuitenkin, että kyllä nämä minun tekeleet nyt jo ihan oivasti muistuttavat karjalanpiirakkaa toisin kuin ne ensimmäiset yritykset vuosia sitten. Tuolloinkin kyllä maku oli kohdillaan ja ei piirakat syömättä jääneet. Ulkomuodossa sen sijaan oli hieman toivomisen varaa, sillä ne ihan ensimmäiset piirakat olivat melko jättimäisiä kämmenen kokoisia lärpäkkeitä. Harmittaa, että silloin ei tullut kuvaa otettua. Olisi meinaan melkoinen kehitysaskel havaittavissa nykypiirakoihin verrattuna ja irtoaisihan siitä varmasti ihan hyvät naurutkin.

Olen paistanut piirakkani samalla vakioreseptillä jo vuosia. Ohjeella valmistuu piirakoita koosta riippuen 25-40 kpl. Alkuperäinen resepti on peräisin Valittujen palojen opuksesta Kodin suuri leivontakirja. Toki taas tapani mukaan ihan pientä viilausta omaan makuun sopivammaksi on tullut ajan mittaan tehtyä. Tällä kertaa lähinnä lisäämällä suolan määrää ja vehnäjauhojen ja ruisjauhojen suhdetta muuttamalla. 










Karjalanpiirakat

Kuori

2 dl kylmää vettä
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja

Täyte

5 dl vettä
3 dl puuroriisiä
1 l maitoa
1-2 tl suolaa

Voiteluun

voita
maitoa


Keitä ensin täyte. Sekoita riisi kiehuvaan veteen. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito. Hauduta puuro kypsäksi kannen alle, sekoita välillä. Mausta puuro suolalla omaan makuun sopivaksi.

Valmista kuoritaikina. Sekoita kylmään veteen öljy, suola ja jauhot. Vaivaa taikinaa sen verran, että siihen tulee hieman sitkoa. Näin sen käsittely on helpompaa.

Kuorien valmistukseen voit käyttää kahta tyyliä. Ensimmäinen vaihtoehto on leipoa kuoritaikina tangoksi ja jakaa se paloiksi. Pyörittele palat palloiksi ja litistä ne matalammiksi. Tämän jälkeen kauli taikinalevyt ohuemmiksi kuoriksi jauhojen avulla. Toinen vaihtoehto on kaulia taikina ensin isoksi levyksi, jonka paksuus on n. 3-5 milliä. Tämän jälkeen ota isosta levystä esimerkiksi lasilla pieniä taikinalevyjä, jotka sitten kaulit kuoriksi. Ripottele kuorille jauhoja ja pinoa ne odottamaan täyttöä. Sekä litistetyt taikinalevyt että valmiit kuoret kannattaa peittää ennen täyttöä muovilla kuivumisen estämiseksi.

Levitä kuorille täytettä ja rypytä soikeiksi piirakoiksi. Paista piirakat 250-300 asteessa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Voitele tai kasta kypsät piirakat heti uunista ottamisen jälkeen voi-maitoseokseen. Laita piirakat astiaan pehmenemään ja peitä astia voi- tai leivinpaperilla ja leivinliinalla.




Ennen ohjetta olevissa kuvissa piirakat ovat voitelematta, sillä ne ovat menossa pakastimeen. Hyvä vinkki onkin, että pakastimesta otetut piirakat saavat kaikkein tuoreimman tunnun kun ne lämmittää sulatuksen jälkeen uunissa ja voitelee vasta sitten. Heti syöntiin tulevat piirakat ohjeen jälkeen olevissa kuvissa on voideltu. Tuli muuten hyviä vaikka itse sanonkin! Ja semmoisenkin vinkin annan, että piirakat voi toki pakastaa myös raakana. Tällöin vaatii hieman enemmän aikaa saada ne syöntikuntoon, mutta ovatpa takuulla tuoreen makuisia.

Itse olen tuon ruisjauhon määrällä testaillut ja tämä ohjeen suhde on ihan hyvä. Käytän karkeita ruisjauhoja ja niillä saa mukavan suutuntuman piirakoihin ja hyvän ruukisen maun. Pelkkiä ruisjauhojakin voisi toki käyttää, mutta juuri vehnäjauho saa aikaan sitkon, joka taikinan käsittelynkin kannalta on ihan hyvä asia. Monet neuvovat kaulimiseen käyttämään vehnäjauhoja, mutta itse suosin siinäkin ruisjauhoja. Kaulin kuoria valmiiksi noin viisi kappaletta ja täytän ne saman tien vaikka ohje neuvookin tekemään kuoret valmiiksi. Tämä on makuasia miten tekee, sillä molemmat tavat toimii.

Puuron keittämiseen vinkkaan lämpimästi haudekattilaa. Hieman aikaa kuluu haudutteluun enemmän, mutta on huolettomampaa ja ei pala pohjaan. Tavallinenkin kattila toki ajaa asiansa, vaatii vain hieman enemmän valppautta keittämisen aikana. Ja kuulemma mikäli valmiiseen puuroon tarvitsee lisätä maitoa puuron löysyttämiseksi niin puuro kannattaa tämän jälkeen vielä kiehauttaa. Tämä estää puuron kuohumisen paiston aikana.

Suolan käytöstä karjalanpiirakoissa ollaan varmasti montaa mieltä. Itse suosin semmoista hyvää suolaisuutta eli ehkä hieman runsaammalla kädellä suolaa laitan. Tämä on kuitenkin niin makuasia ja jokainen maistamalla löytää itselleen sopivan suolan määrän.

Ja ihan noin turvallisuuden kannalta muistutan, että koska piirakat paistetaan todella kuumassa, niin muista tarkistaa leivinpaperin lämmönkesto!


Kuuluuko teillä karjalanpiirakat joulupöytään?


22. joulukuuta 2016

22. joulukuuta: Joulusinappi




Olen aina pitänyt kotitekoisesta sinapista, mutta vasta muutaman vuoden olen sitä itse valmistanut näin jouluksi. Pidän sinapista, joka on samaan aikaan makea ja lempeästi tulinen, semmoinen sopivan yty, mutta ei liian. Tällä ohjeella olen saanut aikaan juuri sellaista. Sopii mainiosti kaveriksi kinkulle ja kalkkunalle ja näitä molempiahan meillä on nykyään aina jouluna tarjolla.




Joulusinappi

1 prk sinappijauhetta (Colman's tms.)
2 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
2-3 tl viinietikkaa
TAI
korvaa halutessasi osa
viinietikasta konjakilla,
rommilla tms.


Sekoita sinappijauhe, sokeri, kuohukerma ja kananmunat tasaiseksi seokseksi. Kuumenna liedellä hitaasti koko ajan sekoittaen, kunnes seos kiehahtaa, mutta älä keitä. Lisää joukkoon viinietikka tai esimerkiksi konjakki. Laita sinappi puhtaisiin purkkeihin ja säilytä viileässä.




Itse olen aiemmin kokeillut maustaa sinappia erilaisilla likööreillä tai muilla alkoholipitoisilla nesteillä. Parhaiten muistan tähän tarkoitukseen sopineen hunajarommin. Harmi, että sitä ei meiltä nyt löytynyt. Käytinkin tällä kertaa sitten ihan tavallista rommia ja pieni maistiainen ennen purkitusta kyllä lupaili jälleen oikein hyvää. Joskus olen myös tehnyt hunajaista sinappia, jossa tässä ohjeessa oleva sokeri korvautuu siis hunajalla ja on muuten todella hyvää sekin. Ja onpa muuten tämä sinappikin todella hyvä lahjaidea näin joulun aikaan. Vielä ennätät tämän toteuttaa oikein mainiosti!


Teetkö sinä itse sinappia jouluksi ja onko sinulla jokin erityisen hyvä resepti?


21. joulukuuta 2016

21. joulukuuta: Taatelikakku




Jo lapsuudesta asti minun jouluun on kuulunut taatelikakku. Mummo sitä aina teki jouluksi (ja tekee muuten edelleen) ja sitä kautta siitä on tullut minun joulujeni perinne eikä tuo perinne katkea tänäkään vuonna. Taatelikakun maku on vienon mausteinen vaikka siinä ei mitään maustetta olekaan jos ei vaniljasokeria lasketa. Kakku sopii täydellisesti omille makunystyröilleni erityisesti glögin kaverina.



 Taatelikakku

3 dl vettä
2dl sokeria
1 pkt taatelia
200 g voita tai margariinia
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria


Pilko taateli kattilaan ja lisää joukkoon vesi ja sokeri. Keitä soseeksi. Sulata joukkoon voi ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa sekaan munat. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuivat aineet joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 180 asteessa noin 1 tunti.

Koristele kakku halutessasi vaikkapa tomusokerilla.  Taatelikakku säilyy hyvin jääkaapissa folioon käärittynä ja mehevöityy vanhetessaan. Kakku sopii hyvin myös pakastettavaksi.






Onko sinulla jokin tietty kakku tai muu leipomus, jonka teet aina jouluksi?



20. joulukuuta 2016

20. joulukuuta: Koti pukeutuu jouluun




Vähitellen kaikki alkaa olla valmista. Hieman vielä leipomista ja tietysti ruuanlaittoa, mutta noin muutoin joulu alkaa olla tervetullut. Lahjat on hankittu, mutta paketointi on vielä tekemättä. Minulla onkin tapana jättää se hyvin lähelle joulua, jotenkin se nostattaa tunnelmaa entisestään. Kotia olen laitellut hillitysti jouluiseksi jo useiden viikkojen ajan. Enää puuttuu vain kuusi, joka sekin jo odottaa ulkona sisälle pääsyä. Tuomme sen kuitenkin vasta aatonaattona olohuonetta koristamaan. Odotan jo sitä tuoksua!

Istun juuri nyt tätä kirjoittaessani olohuoneemme sohvalla takkatulen loisteessa. On kuulkaas tunnelmallista! Ehkä edes osa tästä tunnelmasta välittyy seuraavissa kuvissa.



Ikean valaisin tekee seinille kivat kuviot. Älkää ihmetelkö useita kuvassa olevia pieniä mustia tähtiä, varjelen hieman perhekuviamme julkisuudelta. Punainen keinu on minun lapsuudestani ja meillä jatkuvasti esillä ja lasten käytössä. Kiva väripilkku ympäri vuoden ja sopii mainiosti joulun aikaan.





Tyynynpäälliset on viime talven hankinta H&M:lta. Värit näissä on just eikä melkein meidän juttu.





Takka on kyllä mieletön tunnelmanluoja ja lisäksi tietenkin lämmittää mukavasti. Joskus on vain mukava istahtaa takan eteen nauttimaan lämmöstä.



Takan päällä asustaa takkatonttu.




Kuvassa olevat minitikkaat löysin paikallisilta joulumarkkinoilta ja ne nähdessäni tiesin, että minun on ne saatava. Harmikseni en nyt ollenkaan muista kuka nämä on valmistanut, mutta kyseessä on kuitenkin paikallinen tekijä. Myös tonttu on saman tekijän, mutta ostettu jo muutama vuosi sitten.







Pidän kovasti tähtikuvioista ja tämä tähti onkin ollut nyt esillä koko vuoden. J-kirjain kävyillä on esikoisen päiväkodissa askartelema. J tulee hänen etunimensä ensimmäisestä kirjaimesta, mutta todettiin, että tähän aikaan vuodesta se voi myös tarkoittaa joulua.




Kuopuksen huoneen kuumailmapallovalaisimen kyytiin pääsikin tänä vuonna tonttu pupun kaveriksi. Se saikin täten nimen lentotonttu.




Keittiön kuusikappa on hankinta vuoden takaa, mutta vasta tänä jouluna se pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön. En ehkä itse olen niin näin kuviollisen ystävä vaikka se onkin hauskan rytmikäs ja sopii kyllä meidän yleiseen värimaailmaan mainiosti. Lasten iloksi voi kuitenkin jouluksi laittaa tämmöistäkin. Myöhemmin talvella sitten vaihtuu tilalle jotain hieman hillitympää.





Tässä vielä meidän rekitonttu. Arvaatte varmaan tonttujen nimitysten olevan lasten käsialaa ja mainiot nimet ne ovatkin.


Miten siellä teillä jouluvalmistelut sujuu? Joko alkaa olla valmista?


19. joulukuuta 2016

19. joulukuuta: Fudge




Jos joku on hyvää niin tämä! Suorastaan sulaa suuhun ja vie kielen mennessään. Ai mitä se semmoinen on? No tietenkin syntisen herkullinen ja makea fudge. Jos herkkuhammasta kolottaa niin minä ainakin tiedän mille purkille kääntyä. Tosin voi olla, että se purkki on aika pian tyhjä... Ja se reseptikö? Se on Dansukkerin ja löydät sen tuosta alempaa.



Fudge

2 dl kuohukermaa
1/2 tl suolaa
vajaa 1,5 dl glukoosisiirappia
2,5 dl sokeria
2-3 rkl tummaa siirappia
1/2 dl vettä
1 1/2 dl tomusokeria
1-2 rkl vettä
1 rkl vaniljasokeria


1. Sekoita suola kermaan.

2. Mittaa glukoosisiirappia kattilaan.
Lisää sokeri, tumma siirappi ja 
vesi ja sekoita tasaiseksi.

3. Kuumenna seos kiehuvaksi ja
keitä täydellä teholla, kunnes
seoksen lämpötila on 124 astetta.
Sekoita välillä.

4. Lisää kerma-suolaseos sekoittaen
kattilaan (varo, seos kuohahtaa).
Kuumenna uudelleen 124 asteeseen
koko ajan sekoittaen.

5. Ota kattila pois liedeltä ja anna
jäähtyä 90 asteeseen. Sekoita
massaa jäähtymisen aikana.

6. Sekoita 1 rkl vettä, tomusokeri ja
vaniljasokeri tasaiseksi, kiinteäksi
tahnaksi. Lisää tarvittaessa vettä
tipoittain.

7. Lisää tomusokeritahna saman tien
voimakkaasti sekoittaen massaan.
Sekoita tasaiseksi.

8. Kaada kuuma massa leivinpaperilla
vuorattuun astiaan ja levitä tasaiseksi.
Anna jäähtyä vähintään muutama
tunti, kunnes fudge on leikattavissa
(jäähtymisaika riippuu paksuudesta).

9. Leikkaa jäähtynyt fudge paloiksi ja
NAUTI!


Valmistamisessa huomioitavaa!  Fudgemassaan keittämisen jälkeen lisättävä tomusokeritahna saa aikaan fudgelle tyypillisen pehmeän, "purtavan" rakenteen. On tärkeää, että annat massan jäähtyä 90-asteiseksi ennen tomusokeritahnan lisäämistä. Liian kuumaan massaan lisääminen saa aikaan tomusokerin liukenemisen, ja lopputuloksena on sitkeä toffee (mikä sekin toki maistuu vallan erinomaiselle).

Vinkki! Voit maustaa fudgea esim. kuivatuilla karpaloilla. Lisää karpalot massaan viimeisenä tai ripottele ne vuokaan fudgen pinnalle ja painele kevyesti lastalla pintaan kiinni.

Fudge säilyy jääkaapissa pari viikkoa.



Ohje saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, mutta älä säikähdä sillä sitä se ei lopulta ole. Itsekin epäilin tuota lämpötilan kanssa leikkimistä, mutta se ei ollut alkuunkaan hankalaa. Suosittelen kuitenkin lämpimästi digitaalista mittaria lämpötilan seurantaan, helpottaa kummasti. Ohje neuvoo keittämään massaa täydellä teholla ja näin kannattaa myös tehdä. Neuvon kuitenkin valvomaan vieressä koko ajan välillä sekoitellen, sillä ylikiehumisen riski tämän kanssa on. Seos on kova kuplimaan varsinkin kerman lisäämisen jälkeen, joten älä ylläty. Itse valmistin tätä kaksi kertaa ja myönnettäköön, että aloittelijan tuurilla ensimmäinen satsi onnistui paremmin. Toisesta tuli hieman toffeemaisempaa, mutta ei kuitenkaan semmoista kunnon toffeen sitkeää. Eli toisen annoksen kanssa lämpötila ei mitä ilmeisemmin ollut ehtinyt laskea ohjeen neuvomaan 90 asteeseen. Tämän kanssakin kannattaa siis olla tarkkana. Tätä reseptiä aion kyllä käyttää jatkossakin sillä tähän mennessä testaamistani tämä on ollut paras. Voisin seuraavalla kerralla testata massan maustamistakin. Näin joulun aikaan esimerkiksi piparkakkumauste voisi toimia mainiosti.




Oletko sinä valmistanut fudgea ja onko sinulla joku luottoresepti sen valmistamiseen?


Ps. Tällä viikolla se on! J O U L U nimittäin!



18. joulukuuta 2016

18. joulukuuta: Neljäs adventti





Ensimmäinen vakuuttaa:
"Jos maltatte vain odottaa
vielä neljän viikon verran,
toki joulu saapuu kerran.
Ei pidä olla toivoton,
kohta viikko mennyt on."
 Toinen liekki supattaa:
"Mielenne vain malttakaa.
Nyt ei sovi nahistella,
pipareita pihistellä.
Pian toinen viikko hujahtaa,
muut kaksi oottaa vuoroaan."
 Kolmas liekki puhuu näin:
"Jo joulu hiipii tänne päin.
Kun valoani katselette,
sen tulosta jo iloitsette.
Pian viikko ohi vilistää,
jäljelle vain yksi jää."
 Neljäs liekki lausuu:
"Nyt odotus on päättynyt.
Siis kerallani riemuitkaa.
Jo joulun juhla tulla saa."









Niin vietetään jo neljättä adventtia ja saamme sytyttää neljännenkin adventtikynttilän. Joulu on jo todella lähellä.

Joulukuu onkin kulunut ihan hurjaa vauhtia arkisen aherruksen ja jouluvalmistelujen keskellä. Onneksi arkinen aherrus päättyi tältä vuodelta tähän viikkoon ja taisinkin jo aiemmin kehaista, että lomalla ollaan. Lapsetkin aloittivat pitkän joululoman ja palaavat päiväkotiin vasta reilusti ensi vuoden puolella. Lomaillaan siis porukalla yli kolme viikkoa. Saadaan isiosastokin lähes viikoksi lomailemaan meidän kanssa mikä onkin oikein mukavaa. Edellisestä koko perheen yhteisestä lomasta onkin vierähtänyt aikaa jo useampi kuukausi.


Hyvää neljättä adventtia!


17. joulukuuta 2016

17. joulukuuta: Joulun herkullisimmat laatikot porkkanasta ja lantusta




Täällä jouluvalmistelut jatkuu. Vihdoin valmiina on myös joululaatikot. Meillä tykätään eniten porkkana- ja lanttulaatikosta, joten luonnollisesti niitä on jälleen tänä vuonna joulupöydässä tarjolla. Olen vuosien varrella kehitellyt omat reseptini näille hakemalla vinkkejä useista muista resepteistä. Nyt on jo löytynytkin se oma suosikkityyli valmistamiseen. Itse toimin niin, että teen laatikot foliorasioihin paistoa vaille valmiiksi ja pakastan ne. Olen myös kokeillut sitä, että paistan ennalta valmiiksi ja sitten pakastan, mutta kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että parhaat laatikot tulee kun paistaa ne vasta juuri ennen tarjoilua. Käytän itse aina 2 kiloa (paino kuorimattomana) sekä porkkanaa että lanttua. Tällä määrällä ohjeideni mukaisista annoksista riittää meillä kahdelle aikuiselle (ja lapsillekin jos suostuisivat maistamaan) joulun pyhiksi kahteen kertaan syötäväksi ja lisäksi jää pienet annokset lisäkkeeksi sitten vaikka uuden vuoden aterialle tai vielä myöhemmäksi säästettäväksi. Laskeskelinkin siis, että jos näistä valmistaa vaikkapa vain yhden ison laatikon molempia niin riittänee mainiosti kaiken muun ruuan ohella 6-8 hengelle ja toki useammallekin jos menekki per henkilö on vähäistä.


Porkkanalaatikko

1,5-2 kg porkkanaa
1-1,5 tl suolaa
1,5 dl mannasuurimoita
2 dl kuohukermaa
1 dl porkkanoiden keitinlientä
ripaus valkopippuria
siirappia oman maun mukaan

Pinnalle:
korppujauhoja
voita

Kuori ja pilko porkkanat. Keitä ne kypsiksi. Ota keitinvesi talteen ja soseuta porkkanat. Lisää soseeseen suola, mannasuurimot, kerma, keitinliemi ja mausteet ja sekoita massa tasaiseksi. Kaada seos vuokaan ja ripottele pinnalle korppujauhoja ja voinokareita. Paista miedolla lämmöllä (n. 150 astetta) noin 2 tuntia.




Lanttulaatikko

1,5-2 kg lanttua
1-1,5 tl suolaa
1 dl korppujauhoja
2 dl kuohukermaa
1 muna
0,5 dl lanttujen keitinlientä
ripaus valkopippuria
ripaus muskottipähkinää
siirappia oman maun mukaan

Pinnalle:
korppujauhoja
voita

Kuori ja pilko lantut. Keitä ne kypsiksi. Ota keitin vesi talteen ja soseuta lantut. Lisää soseeseen suola, korppujauhot, kerma, muna, keitinliemi ja mausteet ja sekoita massa tasaiseksi. Kaada seos vuokaan ja ripottele pinnalle korppujauhoja ja voinokareita. Paista miedolla lämmöllä (n. 150 astetta) noin kaksi tuntia.





Itse laitan laatikot aina samaan aikaan uuniin ja tasaisella miedolla lämmöllä valmistuvat juuri sopiviksi samassa ajassa. Ja tuo korppujauho pinnalle, sitä saa laittaa reilusti. Se antaa niin ihanan maun paahtuessaan rapeaksi.


Mitkä laatikot teillä kuuluu joulupöytään? Onko sinulla vakioreseptit, joiden mukaan ne valmistat?