30. marraskuuta 2016

Joulu tulla jolkottaa




Niin se koitti jälleen joulukuun alkua 
edeltävä ilta. Maa on valkoinen 
ja pakkanen tekee ilmasta kirpeän.
On niin ihana käpertyä sohvalle hämärään
 tunnelmavalaistukseen peiton alle 
tai istahtaa takkatulen loisteeseen
lämmittelemään.

Huomisesta alkaen blogini muuttuu
lähiviikkojen ajaksi joulublogiksi
ja koittaa aika avata blogini
ensimmäisen joulukalenterin
ensimmäinen luukku. Pääsette
sen kautta seuraamaan meidän
valmistautumista jouluun.

Tervetuloa mukaan!



29. marraskuuta 2016

Aito oikea ehta

Pitkästä aikaa jotain itsellenikin. Suunnitelmissa nämä oli pitkään ja vaativat näköjään pitkän kypsyttelyajan. Mutta vihdoin valmistui minullekin ensimmäinen ehta. Kaavahan on Kootin ja mainio kaava onkin. Hieman sitä omalle kropalleni muokkailin ja ehkä vielä seuraavaa varten muokkaan hieman lisää, jotta istuisi vielä hieman paremmin. Kankaaksi olin jo aikoja sitten hankinnut marinoitumaan Verson puodin mustavalkoista Lankku-joustofroteeta. Ihanan pehmeää ja lämmintä se onkin! Kaveriksi ompelin Noshin Biker-kaavalla pöksyt ja kankaana niissä niin ikään Noshin navy farkkucollege. Näitäkin hieman muokkasin itselleni paremmin istuviksi ja oikein mukavat tuli ja todella kivan tuntuiset päällä.


































Tästä alkaakin sitten keskittyminen jouluun niin täällä kotona kuin blogin puolellakin. Olkaahan kuulolla!

28. marraskuuta 2016

Menneiden aikojen lahjukset

Lahjojen antaminen on kivaa. Tietyille ihmisille lahjan hankkiminen on todella helppoa ja osuu yleensä aina oikeaan. On sitten toki niitä enemmän mietintää vaativia tapauksia, mutta siihen ajatukseen en nyt pureudu sen enempää. Helpoimpia lahjottavia ovat viime vuosina olleet tietenkin omat lapset ja mieheni. Mies usein toivookin pehmeitä paketteja sillä jostain syystä osaan aina hankkia semmoista mistä hän pitää. Ja entäs lapset sitten - lelupaketilla pääsee jo pitkälle.

Olen viime vuosina ommellut pääsääntöisesti vain lapsilleni ja lisäksi jotain pientä itselleni. Kuitenkin vuoden sisällä olen rohkaistunut ja päätin valmistaa jotain muillekin omin kätösin. Toki itse tehtyjä lahjoja on tullut annettua aiemminkin, mutta ei vielä vaatelahjoja. Paketteihin onkin siis päätynyt itse valmistamiani vaatteita jo muutamalle muullekin - kummilapsilleni ja miehelleni. Miehelleni ompelin itseasiassa ensimmäisen kerran jo yli vuosi sitten, siitä kertoilinkin tuolloin täällä. Mutta mitäpä sen jälkeen on valmistunut... Palataan ajassa siis hieman taaksepäin - nämähän ovat jo valmistuneet tuokio sitten.































Pingviinibody on ommeltu Ottobren Happy squirrel (1/12) kaavaa käyttäen. Pingviinitrikoo on Jny designin (jos en täysin väärin muista!) ja hihojen raitatrikoo Kootin.






Formulafanin paita on ommeltu OB:n Rascal kaavalla sitä kuitenkin hieman muokaten. Kankaista formula Majapuulta ja ruutu Paapiilta.





Miehelle hihatonta aluspaitaa ja bokseria tuli ommeltua Ainolan rekkari-trikoosta. Paidan kaavana Joka tyypin kaavakirjan t-paita-kaava hieman muokaten. Boksereiden kaava oma, jäljitelty ostoboksereita. Ihan suht passelit tuli vaikka seuraaviin hieman teen muokkauksia tai hankin suosiolla valmiin kaavan.




























Tässä vielä miehelle ommeltu huppari, josta nyt en saanut parempaa kuvaa kun huppari ei ollut yhteistyökykyinen! Kaavana Joka tyypin kaavakirjan hupparikaava ja jälleen hieman omin muokkauksin. Huppuun tein hieman korkeamman kaulusosan tuubimaiseen tyyliin ja mies oli yllättynyt positiivisesti uudenlaisesta mallista. Kankaat Noshilta ja hupun vuoriin valitsin hieman retromaisen vaikutelman antavan lämpimän keltaisen trikoon.

Tällä hetkellä jo ajatukset siintävät tulevassa joulussa. Saa nähdä riittääkö aikani tänä vuonna lahjojen ompeluun. Hieman epäilen, että tiukkaa tekee... Onneksi toisia voi kuitenkin edelleen ilahduttaa muillakin kuin itse tehdyillä lahjoilla. Jotain omatekemää tänäkin vuonna kyllä lahjaksi lähtee, ainakin jotain herkullista syötävää. Niistä lisää lähiaikoina.


27. marraskuuta 2016

Ensimmäinen adventti

Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaisesti tänään ensimmäisenä adventtina kokoonnuttiin mummoni luo pikkujouluihin. Paikalla olivat minun isäni, setäni ja tietenkin mummoni emännöimässä sekä minä oman perheeni kanssa. Tämä perinne on jatkunut jo vuosia, ainakin yli kymmenen mutta tuskin viittätoista enempää. Mummo sen eräänä vuonna keksi eikä tavasta olla sen jälkeen luovuttu. Meillä ei muita suuren suuria perinteitä ole ollutkaan ja siitä syystä tästä on tullut tärkeä. Mummolla on jo ikää, mutta vielä hän jaksaa kerran vuodessa meidät kestitä. Kuitenkin kerran muutama vuosi sitten mummo ei ollut ihan parhaissa voimissaan ja tuolloin minä otin kokonaan vastuun ruuanlaitosta. Olen myös luvannut, että koska vaan voi sanoa ettei nyt itse enää oikein jaksakaan ja otan mielelläni tuon vastuun uudestaan.

Näissä meidän pikkujouluissa on ollut tapana saada ne ensimmäiset maistiaiset jouluruuista. Mummo paistaa pienen kinkun ja valmistaa laatikot. Lisänä sitten mitä minäkin vuonna mieli tekee laittaa. Usein minä olen valmistanut erilaisia joulupöytään sopivia salaatteja mukaan eli ruuanlaittovastuusta ollaan kyllä jaettu hieman aiemminkin. Nyt tänä vuonna mummo kuitenkin ilmoitti, että mitään ei mukana tarvitse tuoda ja kunnioitin pyyntöä. Hänelle on kuitenkin kovin tärkeää, kun saa itse tehdä.

Tänäkin vuonna saavuimme mummolle iltapäivällä, kun iltapäivän hämärään oli vielä hetki aikaa. Pöytä oli valmiiksi katettuna ja ruoka tuoksui ja jo tuo tuoksu pelkästään herätti makumuistoja aivan lapsuuden jouluista asti. Kaikki saivat varmasti vatsat täyteen ja ei siitä vaan pääse mihinkään, mutta kyllä ne jouluruuat yksinkertaisuudessaan ovat niin mahdottoman hyviä. Ehkä se on sekin, kun vain kerran vuodessa (vaikkakin useana päivänä) niitä syödään, niin kyllästymään ei ihan heti pääse. Mummon kanssa istuttiin ruokailun päätteeksi pöydässä pitkään juttelemassa ja ihailtiin lumisadetta ja hämärtyvää iltapäivää. Tiedättekö sen sinisen hetken? Sen hetken valoisuuden ja pimeyden rajamaastossa kun luonto näyttäytyy todella upean sinertävässä asussa. Se on talvisessa maisemassa jotain niin kaunista. Sitä hetkeä on vuosien varrella mummon kanssa niin monesti ihasteltu ja niitä hetkiä tänäänkin muisteltiin. Se hetki on nopeasti ohi, mutta sen pienenkin hetkisen verran tuntuu aivan kuin aika pysähtyisi. Tunnelmallista!


Seuraavien kuvien myötä haluan toivottaa kaikille rauhaisaa ensimmäisen adventin iltaa!


P.s. Ei muuten ole yhtään ruokakuvaa, niin nälkä oli ettei ehtinyt moisia ottaa!














23. marraskuuta 2016

Back in business

Täällä ollaan taas pitkän tauon jälkeen! Ei ollut tarkoitus näin pitkään olla hiljaa, mutta sanotaanko suoraan, että alkusyksy oli melko rankka. Nyt on alkanut tilanne tasoittua ja olen päässyt pikkuhiljaa palailemaan harrastusten pariin.

Mitä tänne sitten oikein kuuluu. No minähän aloitin elokuussa sosionomiopinnot ja ai että on ollut kivaa. On ensimmäisestä päivästä alkaen tuntunut siltä, että nyt on se oma juttu löytynyt enkä hetkeäkään ole katunut, että tähän hommaan lähdin. Eihän tämä uusi arki nyt ihan helpolla lähtenyt pyörimään, mutta hiljaa hyvä tulee. Opinnot vievät paljon aikaa ja se aikatauluttaminen on haastavaa, sitä opettelen edelleen. Ja jos ei opiskelun aloituksessa ollut tarpeeksi niin siihen sitten lisäksi sairastelurumba. Meillähän pojat aloittivat pitkän kesäloman jälkeen päivähoidon samaan aikaan kun minä koulun. Ja siitähän se sitten lähti. Parin ensimmäisen viikon sisään minä ja pojat oltiin jo kertaalleen kipeinä, pojat flunssassa ja minä vatsataudissa ja flunssassa. Ja siitä pari kuukautta sairasteltiin kukin vuorollaan useaan otteeseen. Itselläkin oli toistamiseen flunssa ja niin kova yskä, että usea yö meni lähes kokonaan valvoessa. Noh, selvittiinhän noista. Tosin johan tuo esikoinen pari viikkoa sitten oli jälleen flunssassa ja kuopuskin nuhassa, mutta nyt näyttäisi taas siltä, että terveinä ollaan. Että ehkä tämä tästä nyt alkaa tasoittua. Ja niin kas kummaa, isäntä se on säilynyt terveenä koko syksyn! Ja hyvä niin, on ollut joku joka hoitaa arkirumbaa kun itse olen ollut vuoteen omana.

Tosiaan harrastusten pariin olisi taas mukava palailla enemmänkin. Käsityöt on olleet koko syksyn ihan kokonaan tauolla. Tuolla odottaa tekemättömien ja keskeneräisten pino, ehkä tässä pian saan ne valmiiksi. Puikotkin odottavat heiluttelijaansa ja jospa tässä vihdoin ehtisin niihinkin taas tarttua. Toki sitä iltaisin olisi ollut aikaa monestikin, mutta jos totta puhun niin en ole yksinkertaisesta jaksanut tehdä mitään, kun päivän työt on hoidettu ja lapset saatu nukkumaan.

Ensilumikin satoi jo maahan ja kaunisti maisemaa, kun taas tällä hetkellä eletään sitä vuoden pimeintä aikaa ja taivas on harmaa. Leutoa on ja vesisade ropisee kattoon. Lumet saivat kyytiä, mutta toivotaan, että tilanne on vain väliaikainen ja hetkellinen. Ainakin viikonvaihteeseen kovasti lupailevat taas pientä pakkasta ja lumisadettakin. Niin ihanan talvista jo kyllä välillä olikin ja se lisääntynyt valoisuus piristi kummasti. Jopa joulumieli heräsi horroksestaan ja olenkin pikkuhiljaa jo laitellut hieman tunnelmavaloja kodin kaunistukseksi. Ehkä osasyynä joulumielen heräilyyn on myös Facebookista löytämäni jouluryhmä 'Sydämeeni joulun teen', jota selaillessa törmää mitä ihanampiin jouluaiheisiin juttuihin laidasta laitaan. Eikä siihen jouluun nyt enää niin kovin kauan olekaan. Tasan kuukausi aatonaattoon. Piipahdinkin jo taannoin pikaisesti pienillä pukin apurin hankinnoillakin. Kaikkea kivaa joulun odotusta ja itse pääjuhlaa varten on suunnitteilla niin tänne meille kotiin kuin blogin puolellekin. Katsotaan mitä kaikkea ehdin toteuttaa.


Valoisaa iloa ja oloa kaikille vuoden pimeimpiin päiviin!