16. huhtikuuta 2016

Kotitekoinen mysli

Monesti olen kuullut mainittavan, että kerran kun teet myslin itse niin et enää koske kaupan valmismysleihin. Täytyy sanoa, että totta puhuvat. Meillä syötiin kaupan myslejä vielä vuosi sitten ja ihan tyytyväisiä oltiin. Sitten lähdettiin lomamatkalle Kreikkaan, Kreetalle. Siellä aamupalabuffetin myslivalikoimasta löytyi homemade granola ja ihastuttiin siihen miehen kanssa täysin. Joka aamu omaan aamupalapöytään valikoitui kulhollinen kreikkalaista jugurttia, mysliä ja päälle hieman hunajaa. Voin sanoa, että kyllä oli NAM!

Kotiin palattuamme marssin ostoksille ja tein ensimmäistä kertaa mysliä itse. Sehän on helppoa kuin heinänteko ja jokainen voi valita mysliinsä ne omat suosikki raaka-aineet. Ihan samanlaista herkkua en ole onnistunut saamaan aikaan kuin se Kreikassa syöty, mutta ehkäpä sen taika toisaalta piilikin juuri siinä. Ja ei sen omatekoisen tarvitsekaan samanlaista olla. Nyt kun olen tehnyt meidän talouden myslit pian vuoden päivät itse, on muotoutunut se hyväksi havaittu resepti juuri meidän makuun.




Kotitekoinen mysli

7dl kaurahiutaleita
1dl auringonkukansiemeniä
1dl pellavansiemeniä
1dl kurpitsansiemeniä
1dl mantelilastuja tai -rouhetta
1dl kookoshiutaleita
2dl pähkinöitä
1,5dl banaanilastuja
1dl rusinoita
0,5dl kookosöljyä
2rkl hunajaa




Sekoita kaurahiutaleet, siemenet, mantelilastut ja kookoshiutaleet kulhossa. Sulata kookosöljy miedolla lämmöllä, lisää joukkoon hunaja ja sekoita tasaisesti myslin joukkoon. Kuumenna uuni 150 asteeseen. Levitä mysli uunipellille tasaisesti. Paahda mysliä uunissa niin, että se on kullanruskeaa. Varo polttamasta! Sekoita mysliä muutamia kertoja paahtamisen aikana niin tulee tasainen lopputulos. Omassa uunissa parhaan lopputuloksen olen saanut kun paahdan kiertoilmalla n. 20 minuuttia. Ilman kiertoilmaa aikaa kuluu 30-40 minuuttia. Itse tykkään sellaisesta reilusti rapeaksi paahtuneesta myslistä ja näillä vinkeillä sellaisen saa aikaiseksi.

Myslin paahtuessa pilko pähkinät ja banaanilastut. Lisää ne ja rusinat jo lähes valmiin myslin joukkoon ja laita vielä hetkeksi uuniin.

Anna myslin jäähtyä ja laita se sitten tiiviiseen purkkiin niin herkku säilyy parhaiten.




Meillä mysliä syödään pääasiassa maustamattoman jugurtin kanssa. Itse laitan lisämakeutta pienestä lorauksesta juoksevaa hunajaa. Myös marjat ovat loistava kaveri yhtälöön. Joskus sitten herkutellaan vähän makeammin ja sekaan laitetaan omatekoista hilloa.

Myslihän on siitä kiva herkku tehdä, että siitä saa tosiaan loihdittua ihan juuri sellaisen kuin tykkää. Meillä tykätään mahdollisimman vähän sokeroidusta versiosta, mutta makeuttahan saa lisättyä jos sitä kaipaa. Lisäksi mysliä voi maustaa vaikkapa kanelilla. Pähkinöistä valitsen useimmiten cashew- ja pistaasipähkinät ja joulun aikaan mysliin laitettiin kuivattuja marjoja. Kookosöljyn voi vaihtaa vaikkapa ihan rypsiöljyyn ja kuulemma oliiviöljykin toimii. Harvoin teen myslistä täysin samanlaista. Välillä jätän jotain pois ja laitan jotain muuta enemmän. Vähän riippuen mitä kaupasta on tarttunut mukaan tai kaapista sattuu löytymään. Kyseessä siis todellakin helposti muunneltava herkku. Suosittelen kokeilemaan jos et sitä ole jo tehnyt! =)





14. huhtikuuta 2016

Paitatehdas

Viime syksynä tuli hamstrattua kivoja kankaita poikien paitavaraston täydentämistä varten. Osa kankaista ehti mennä myyntiinkin, kun se maku tällä mammalla muuttuu niin nopeasti! Mutta sehän aina tietää sitä, että sitten on tilaa uusille. Ne mieluisammat päätyivät lopulta ihan paidoiksi asti. Vihdoin ja viimein saan aikaiseksi esitellä teille jo ajat sitten pystyttämäni paitatehtaan liukuhihnatuotannon tulokset. Siis todella noloa myöntää, mutta nämä kaikki on tosiaan ommeltu jo viime vuoden puolella ja olleet iloisesti koko talven käytössä (kuvat tosin otettu heti valmistumisen jälkeen).

Käytin paitoihin jälleen jo luottokaavoikseni muodostunutta Noshin paitakaavaa Suuri käsityölehdestä (kyseinen kaavahan löytyy tätä nykyä myös Noshin nettisivuilta tulostettavassa pdf-muodossa) ja Rascalia, joka löytyy Ottobren numerosta 4/2013.



Tehtaan tuotanto kokonaisuudessaan
Paitoja pikkuveljelle
Paitoja isoveljelle
Raitatrikoo Nosh

Raitatähtitrikoo Mussukat

Pingviinitrikoo Lasten taikamaa

Autotrikoo Jyväskylän kangaskauppa

Traktorit ja lumiukot trikoo Naperonuttu

Murrurr-trikoo Nappinja (hamsteroitu kangashamstereista)

Isoveljen samistelupaidat

Nyt onkin ompelusten suhteen katse käännetty jo kesää kohti. Mutta ennen sitä yritän saada tänne vielä esiteltyä kaikki talven aikana tuhertamani tuotokset. Vähän laiskemman puoleista on tämä kevät ollut, joten ei nyt ihan älyttömästi jäljessä olla.


12. huhtikuuta 2016

5

5... viisi... V I I S I !!! Viidessä vuodessa on tapahtunut monenmoista. Yksi pitkäaikainen työ päättyi, uusi työ alkoi ja se uusikin on ehtinyt päättyä. Olen siis kahdesti pudonnut sillä elämän osa-alueella tyhjän päälle. Yhden kerran jo onnistunut ponkaisemaan uusille urille ja taas putoamaan. Nyt nousussa tuntuu kestävän tovin kauemmin, mutta en anna sen enää lannistaa. Uusia tuulia on suunnitelmissa, toivon suunnattomasti niiden olevan suotuisia.

Viiden vuoden aikana olemme löytäneet itsellemme kodin, jossa kaikki viihtyvät ja jokaisella on oma paikkansa. Tai no minulta edelleen puuttuu se oma harrastustila, mutta en nyt tarkoittanut sitä. Täällä kaikilla on hyvä olla, sitä tarkoitin.

Viiteen vuoteen mahtuu paljon iloa, naurua ja onnenkyyneleitä. Vastapainoksi välillä on jouduttu ottamaan vastaan myös suru. Mutta se kaikki on elämää.

Mutta se syy miksi tuo luku viisi tuntuu juuri nyt tällä hetkellä omalla kohdallani niin maagiselta... Eilen tuli kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä, kun sain alkaa käyttää itsestäni kunnianimeä äiti. Niin klisee kuin se onkin niin se toi elämään aivan uuden merkityksen. Minun kohdallani ehkä vielä aivan eri tavalla kuin monella muulla. Mitä se tarkoittaa jääköön arkaluontoisuudessaan ainakin vielä tässä kertomatta.

Viisi vuotta sitten syntyi meidän rakas esikoinen, nykyään jo isoveli. Niin pieni vielä, mutta omasta mielestään jo niin iso. Paljon asioista jo tietävä ja monesta vielä oppimaan tuleva. Tuntuu oudolta, että itse on saanut aikaan niin ihanan, hassun, nauravan ja joskus myös kiukustuvan pienen ihmisen. Samaan aikaan niin rakkaan ja toisaalta toisinaan hermoja raastavan (tiedätte varmasti mitä tarkoitan).

Monesti kuulee puhuttavan siitä miten lapset kasvattavat vanhempiaan. Ja tottahan se on. Koko ajan sitä oppii itsekin uutta, erityisesti itsestään. Aivan tiedostamattaan lapset todellakin kasvattavat vanhempiaan. Omalla olemassaolollaan ohjaavat meitä juuri sellaisiksi vanhemmiksi kuin me olemme. Itse olen hämmästynyt kuinka kärsivällinen voin toisinaan olla ja toisaalta kuinka nopeasti pinna voikaan kärähtää. Ja se tunne, kun tekisit lapsiesi puolesta mitä tahansa. Minulle lapseni ovat tärkeimpiä ihmisiä maailmassa. Kukaan ei mene edelle, kaikki muut ovat olleet auttamatta kakkossijalla siitä lähtien, kun minusta tuli äiti.

Saa nähdä mitä seuraavat viisi vuotta tuovat mukanaan. Ainakin lapset kasvavat ja minä siinä sivussa kasvan edelleen omassa roolissani.





Nämä kukat sain muuten mieheltäni viikonloppuna ihan ilman sen kummempaa syytä. Sanoi kyllä, että ihan vaan siksi kun kotia pyöritän täällä päivät pitkät. No, oli syytä tai ei niin oli kyllä äärettömän mukava yllätys!