7. maaliskuuta 2016

Ihan paras

Aloitin tuossa taannoin neulomaan villasukkia. Lankoja olin kantanut kaupasta jo monta kerää, kas kun kyseessä kirjoneulesukat joihin väriä menee montaa sorttia ja omat lankavarastotkin ammottivat tyhjillään. Varret oli jo hyvässä vauhdissa kunnes törmäsin ongelmaan, yhtä väriä puuttui. Ei muuta kuin soitto miehelle töihin, jotta hakisiko puuttuvan kerän kaupasta töistä tullessaan. Ja mieshän haki! Eikö olekin ihan parhaan aviomiehen elkeitä! Minusta ainakin on. Kuulemma kyllä sitä nyt yhden lankakerän vielä hakee. Ja niin pääsin jatkamaan sukkia. Katsos tiedättehän, että kun se into iskee niin sitä ei malta taukoja pitää.

Kyllä on ollut blogin puolella hiljainen alkuvuosi. Osallistuin helmikuussa sähköiseen työnhakuvalmennukseen ja siihen meni omat hetkensä. Lisäksi taas sairasteltiin, kun meille pesiytyi vatsapöpö. Ensimmäisenä sairastui pienin, joka selvisi parilla ykällä ja normaalia juoksevammalla vaipan täytteellä. Sitten oli minun vuoroni ja makasin kaksi päivää vuorotellan sängyn ja sohvan pohjalle ja luulin kuolevani. Olo oli aivan kamalan huono ja kuumekin huiteli korkealla. Mitään en saanut pariin päivään syötyä tai juotua, korkeintaan kielenpäätä vesilasissa hieman kastelin. Tosin mitään ei tullut uloskaan. Kolmantena päivän alkoi helpottaa ja neljäntenä jo uskalsin hieman syödäkin. Varmaan viikon verran meni toipuessa ja jano oli kova monta päivää. Kolmas sairastunut oli esikoinen, joka hänkin selvisi todella vähällä. Vain paristi vatsa sekaisin ja mahakipuja. Mies se säästyi kokonaan ja toisaalta hyvä niin, oli joku joka jaksoi pitää palettia kasassa, kun itse en kyennyt tekemään mitään. Sanoinkin jälkikäteen, että en muista koskaan tunteneeni oloani niin kipeäksi kuin tämän taudin aikana! Huh, toivottavasti ei vastaavaa tule ihan toviin!

Mukavaa kevättä muuten kaikille! Sehän on nyt jo maaliskuu ja päivät yllättäen taas niin paljon valoisampia. Kummasti mielikin virkistyy, ihan kuin olisi herännyt talviunesta!