21. tammikuuta 2016

Ääni unessa

Tässä muutama aamu takaperin heräsin ääneen. Ääneen unessa. Tiedättekö, siis sellaiseen ääneen, joka kuuluu siihen näkemääsi uneen, mutta todellisuudessa se on ihan oikean elämän ääni, joka on kamppaillut tiensä uneesi ja lopulta herättää sinut.

En enää muista niin kovin yksityiskohtaisesti mitä unessa tapahtui. Muistan kuitenkin pääpiirteet ja sen, että unessa oli mukava fiilis. Matkoilla oltiin koko perhe. Kohdetta en muista eikä sen nyt niin väliäkään. Olin unessa jonottamassa johonkin ja muu pesue jossain kulman takana näkymättömissä. Tiesin kuitenkin, että siellä ovat. Sitten kuului se ääni. Lapsen itku, meidän nuorimmaisen. Muistan ihmetelleeni unessa, että mitähän nyt tapahtui kun niin alkoi harmittaa. Ja sitten se tapahtui. Aloin pikkuhiljaa herätä ja hetki hetkeltä tajusin aina enemmän, että ihan oikeasti se meidän lapsi itkee kotona omassa sängyssään ja harmittelee kesken jäänyttä unta. Hetken harmittelin itsekin kesken jäänyttä untani, mikäs sitä matkoilla ollessa. Mutta ei, pakkasaamuun herättiin ihan omasta sängystä.

Minulle vastaavaa on käynyt ennenkin silloin tällöin. On jotenkin todella hassua herätä, kun uni ja todellisuus sekoittuvat keskenään. Käyköhän muille koskaan näin?

Vuosi on alkanut verkkaisesti. Blogi on hetken saanut olla hiljainen ja ihan syystä. Joulun aikaan hieman väsähdin pienen konfliktin seurauksena. Kaikki sen osalta nyt ihan kunnossa, mutta jotenkin puhti vaan hävisi. Ehkä vuoden vaihdekin vaikutti omalta osaltaan. Olinhan toivonut, että tässä vaiheessa olisin jo viimeistään toden teolla palaamassa työelämään mutta ei, sillä saralla ei mitään positiivista näkyvissä. Se vetää mielen matalaksi. Jotenkin on tällä hetkellä vain vaikea nähdä tilanteessa kovinkaan paljon positiivista. Mutta jospa se aurinko taas paistaisi tähänkin risukasaan. Yleensä olen sitä mieltä vahvasti, että asioilla on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin. Niin varmasti käy nytkin vaikka siihen on ajoittain vaikea uskoa. Noh, nyt lopetan tämän murehtimisen tai ainakin yritän.

Paljon olisi postattavaa jonossa. Jouluksikin tehdyistä lahjoista en ole ennättänyt kertoa. Ja niitä ennenkin on tullut kaikkea pientä tehtyä. Eli jonoa tosiaan on. Nyt nappaan itseäni niskasta kiinni ja koetan taas ennättää kirjoitella. Tykkään kuitenkin tätä blogia pitää. Mukava myös huomata, että lukijoitakin käy tasaiseen tahtiin. Jättäkää ihmeessä kommenttia käynnistänne, ilahtuisin siitä kovasti! =)