23. joulukuuta 2015

Yksi yö jouluun

Niin se odotus taas palkitaan ja huomenna on J O U L U. Meillä alkaa kaikki olla valmiina. Lahjat hankittuina/tehtyinä (ainakin minulla) ja ruokaa riittää yllin kyllin. Joululauluja on kuunneltu pitkin kuuta ja joulutunnelma alkaa olla huipussaan. Eräällä perheenjäsenellä jännitys on kasvanut lähes äärimmilleen ja malttamattomuus täyttänyt mielen. Arvaatteko kenellä? No tuolla nelivuotiaalla tietysti =)

Hieman valmisteluita on vielä tälle päivälle tehtäväksi. Kinkku pääsee tänään uuniin lounasajan jälkeen. Sitä pääseekin sitten illalla jo maistelemaan. Huomiselle valmistan vielä kakun. Laatikot teen uunia vaille valmiiksi. Kuusi odottaa sisälle tuontia ja koristelua. Ah, odotan sitä tuoksua, jonka kuusi saa aikaan. Pukin apurin hommia on sitten vielä illan myöhäisimmille tunneille, kun pikkuväki on käynyt unille. Jätän lahjojen paketoinnin aina niin sanotusti viime tippaan koska siitä tulee yksinkertaisesta vaan niin hyvä mieli ja jouluinen tunnelma.



Taatelikakku valmistui eilisiltana. Tämä on minulle se perinteinen joulukakku, jota ilman ei voi olla. Perinteeksi tämä on muodostunut jo ihan lapsuudesta asti. Mummoni teki aina jouluksi taatelikakun ja tekee itse asiassa edelleen.








Lasten kummeja muistettiin tänä vuonna tämmöisille pienillä makeilla paketeilla. Valmistin itse joulufudgea, ohjeen siihen nappasin täältä.




Olen tänä vuonna alkanut valmistaa myslin itse ja nyt jouluksi puuhailin joulumysliä. Purkillinen lähtee anoppilaan jouluviemiksi ja loput jää itselle syötäväksi. Hyvää tuli!




Pipareita leivottiin toinen erä viikonloppuna ja niitä lähti taas lahjaksi ja itselle jäi purkillinen. Näitä lapset kaihoisasti katselee ja pikkuveli pyytelee "anna tetsi" =) Ja mehän herkutellaan!



Me lähdemme huomenna viettämään aattopäivää mummilaan. Pukkikin tulee tietenkin käymään. Anopin kanssa laitamme pöydän täyteen ruokaan ja syömme kiireettä ja varmasti liikaa, mutta se sallittakoon. Iltasella palaamme oman kodin lämpöön ja käymme joulusaunassa.

Odotan jo niin kovin huomista. Aina näin jouluna sitä löytää itsestään hitusen sitä lapsekkuutta. Kuitenkin eniten nautin tunnelmasta ja hyvästä ruuasta, kiireettömyydestä ja rauhasta. Jouluna kaikki arkinen unohtuu hetkeksi ja saa vain olla.


Nyt näiden fiilistelyiden myötä haluan toivottaa oikein rauhallista joulunaikaa juuri Sinulle!



20. joulukuuta 2015

Olohuoneen muodonmuutos

Tykkään sisustaa. En tiedä olenko siinä kovin hyvä, mutta ainakin olen viihtynyt sisustamissani kodeissa. Yleensä kysyn mieheltä mielipidettä/toiveita, mutta lopulliset ratkaisut teen itse. Yritän kuitenkin ottaa toisenkin ajatukset huomioon edes jossain määrin. Onneksi tähän asti on osunut hyvin yksiin ja mieskin on ollut tyytyväinen sisustusratkaisuihini.

Ollaan asuttu tätä meidän nykyistä kotia nyt reilut 2,5 vuotta. Ja saman verran aikaa on ollut se yksi ja sama sisustus minkä muuton jälkeen loihdin. Ei ole lastenhoidolta oikein ollut puhtia, aikaa eikä mielenkiintoa sisustuspuuhiin. Haaveita kylläkin. Nyt syksymmällä tuli sitten se hetki kun kyllästyin olohuoneen silloiseen olemukseen ja kaipasin muutosta. Ei isoa vaan pientä, ihan vaan tekstiileitä vaihtamalla tehtävää. Ja niinpä kävin tuumasta toimeen. Tutkin nettikauppojen valikoimaa, kivijalkakaupoista harvemmin löydän mieleistä. Ja niinpä löytyi meille taas muutama uusi juttu.



Vilkaistaanpa ensin miltä meillä näytti olohuoneessa E N N E N.













Ja sitten kurkistus miltä meillä näyttää pienen muutoksen J Ä L K E E N.












Toiveissa oli hieman tummempi säväys ja se toteutui. Ei kuitenkaan tullut liian synkkä vaan semmoinen kotoisan pehmoinen joka sulkee syleilyynsä. Tai siltä se tässä omalla sohvalla istuessa tuntuu. Tunnelmaa on vaikea saada välittymään kuviin.

Musta nukkamatto löytyi jo omasta takaa. Se on ostettu jo vuosia sitten Hobby Hallista ja palvellut jo useammassa kodissa. Nyt se pääsi vihdoin tässä nykyisessäkin edustuspaikalle. Tyynynpäälliset löytyi H&M:n nettikaupasta. Sieltä olenkin ostanut meille useita tyynynpäällisiä. Ovat edullisia, mutta palvelleet siitä huolimatta oikein hyvin. Verhot taas on tilattu Ellokselta. Siellä on todella paljon vaihtoehtoja ja kas ei pettänyt minua tällä kertaa. Mistään muualta ei löytynyt läpikuultavaa, tummaa ja mielellään oksia tai jotain sen suuntaista. Ja eikös tuohon etukäteistoiveeseeni nähden nämä ole aika perfect!


15. joulukuuta 2015

Kolmiot tuubiksi

Tykkään tähän aikaan vuodesta käyttää runsaita tuubihuiveja tai huiveja ylipäätään. Niitä ei oikeastaan koskaan voi olla liikaa. Tosin useimmiten käyttöön eksyy aina se sen hetkinen suosikki. Tuubihuivi on todella kätevä asuste. Helppo kietaista kaulaan ja lämmittää mukavasti mutta käy asusteesta vaikka ihan sisätiloissakin. Kun tämä Kolmiot luomutrikoo tuli Pehemiälle myyntiin tiesin saman tien mitä siitä tekisin. Ja niinpä kangas lähti tilaukseen.

Tämä olikin itseasiassa ensimmäinen tuubihuivi, jonka ompelin. Olin ohjetta jo vilkuillut blogeista ja lähdin sitten ulkomuistista ompelemaan. Ei olisi pitänyt sillä ensi yrityksellä meni juuri väärin päin. Mutta onneksi oli helppo ja nopea korjata ja jatkossa muistan tasan tarkkaan miten päin ja missä järjestyksessä ommellaan, jotta tulee halutunlainen tuubi. Helppohan tuubihuivi lopulta on kuin mikä ja todella nopea. Ja se ohje, todella helposti ymmärrettävä ja kuvilla havainnollistettu löytyy täältä.

Huiviin upposi kangasta metrin verran ja käytin sen koko täysleveydeltään. Tuli juuri minun käyttöön sopivan levyinen ja pituinen ja on nyt riittävän muhkeakin. Tästä tuli nyt sitten ihan suosikki!










14. joulukuuta 2015

Joulukortit

Joulun perinteisiin meillä kuuluu joulukorttien lähettäminen. Kai niitä nykyaikaisempiakin keinoja joulutervehdyksen välittämiseen olisi, mutta en ole niihin nähnyt vaivaa tutustua. Kortti on paljon mukavampi. Se on henkilökohtaisempi ja mielestäni vie paremmin eteenpäin sitä joulun lämpöä ja tunnelmaa. Joskus on kortit hankittu valmiina, mutta jo monen vuoden ajan olen ottanut tavaksi tehdä kortit itse. Näin myös tänä vuonna. Jotenkin sillä tavalla saa vielä enemmän ladattua mukaan sitä henkilökohtaisuutta.

Tänä vuonna mentiin hyvin yksinkertaisella reseptillä. Valmiit korttipohjat, tekstikartonkia, tarroja ja pieni värssy. Apuvälineinä kuviosakset ja liimaa. Lisäksi vähän repimistä vapaalla kädellä. Helpot ja nopeat tehdä ja pääsi isovelikin mukaan askartelemaan. Pikkuveli lähinnä vielä vain tutkaili kuviosaksien anatomiaa vieressä. Kivat ja simppelit kortit tuli.


Mistä on joulu tehty?

Kynttilöiden loisteesta,
piparkakkujen tuoksusta,
lahjakääröjen rapinasta.
Odotuksesta,
lämpöisestä tunnelmasta,
lasten riemusta.

Siitä on joulu tehty!
















Muistattehan, että tänään on viimeinen mahdollinen päivä postittaa joulukortit joulumerkillä. Toki vielä viikon päästäkin ennättää lähettää ykkösluokassa.


10. joulukuuta 2015

Pistettiin pipariksi

Ensimmäisen adventin aattona tekaisin meille piparitaikinan, ison sellaisen. Vuosikaudet olen tehnyt joulupiparit samalla, mummoltani saadulla reseptillä, mutta jostain syystä sillä ei ole koskaan tullut omaan makuuni täydellisen makuisia pipareita. Siis ne on ollut kyllä oikein hyviä aina, ei niitä koskaan syömättä ole jäänyt. Mutta joku on tuntunut puuttuvan ja toisaalta jotain on ollut hieman liikaa. Tänä vuonna rikoinkin perinteitä ja tartuinkin tässä reseptiasiassa härkää sarvista ja aloin selata erilaisia reseptejä löytääkseni omaan makuuni täydellisen. Usein näissä hommissa käy niin, että sitä täydellistähän ei löydy valmiina ja tulenkin monista resepteistä yhdistelleeksi ihan oman ja mieluisamman. Niin kävi nytkin.

Taikina sai levähtää seuraavaan päivään ja sitten paisteltiin lasten kanssa ensimmäiset koemaistiaiset. Vietiin niitä sitten myös pikkujouluviemisiksi mummolleni, sedälleni ja isälleni. Oikein makoisia tuli näistä uudella reseptillä tehdyistä. Tällä jatkan ensi vuonnakin, ehkä vielä pienin muutoksin kuitenkin. Tämä resepti kuitenki jo hipoi täydellisyyttä.






Piparkakkutaikina

4 dl siirappia
4 dl sokeria
4 tl kanelia
4 tl neilikkaa
4 tl inkivääriä
2 tl pomeranssinkuorta
0,5tl kardemummaa
1rkl vaniljasokeria
500g voita
4 munaa
20dl puolikarkeita vehnäjauhoja
4tl soodaa


Kiehauta siirappi, sokerit ja mausteet. Lisää sekaan paloiteltu voi ja anna sen sulaa. Vatkaa seoksen sekaan munat yksitellen. Sekoita sooda jauhojen joukkoon. Lisää jauhoseos pieni määrä kerrallaan taikinaan. Sekoita tasaiseksi ja anna taikinan levätä kylmässä mieluiten seuraavaan päivään.

Ja sitten ei muuta kuin pipariksi!

Paista piparit 200 asteessa uunin keskitasolla 7-10 minuuttia.






Tästä määrästä taikinaa tulee todella paljon pipareita. Minä kun paistelen näitä koko suvulle niin tästä kyllä riittää. Ensimmäiseen piparierään käytin taikinasta noin neljäsosan ja siitäkin tuli jo 6 pellillistä. Pakastin lopun taikinan ja siitä sitten paistellaan lisää pipareita jouluksi. Ne aiemmat on luonnollisesti jo syöty!


Ja niin, mitä uutta tässä reseptissä sitten oli aiemmin käyttämääni verrattuna. Vähensin pomeranssinkuoren määrän puoleen ja sillä onnistuneesti hävitin pipareista aiemmin minun makuhermojani vaivanneen aavistuksenomaisen pistävän maun. Uutena mausteena lisäsin hitusen kardemummaa, ei varsinaisesti makua taikinassa huomaa ja huomaa kuitenkin. Voisin vuoden päästä kokeilla laittaa sitä vielä hiukan enemmän. Kardemumma ei mielestäni ole niinkään jouluun kuuluva maku, mutta tässä se toimii juuri sellaisena aavistuksena. Lisäksi halusin hieman vaniljan vivahdetta, joten taikinan joukkoon pääsi myös vaniljasokeri. Senkään maku ei puske läpi yllämainitulla määrällä, joten testaan ensi vuonna tuplata sen määrän. Kaiken kaikkiaan tästä tuli oikein makoisa taikina. Olen varsin tyytyväinen, että lähdin soveltamaan. Ja jos pienemmän määrän haluaa tehdä niin tästähän on helppo vaikkapa puolittaa.


Makoisia leivontahetkiä!


4. joulukuuta 2015

Meidän marraskuu 2015

Marraskuu oli niin mahdottoman pimeä. Välillä tuntui, että ei meinaa jaksaa sängystä ylös aamuisin nousta. Mutta niin se vain taas yksi kuukausi hurahti ohi. Marraskuu ei tuonut suuria muutoksia mihinkään suuntaan. Arki jatkui kuten ennenkin ja ihan hyvä niinkin. Mukava toki olisi jos sillä yhdellä osa-alueella alkaisi muutoksen tuulet puhaltaa. Mutta sitä odotellessa on yritettävä nauttia tämän hetkisestä elämätilanteesta.

Joulutunnelmaan latautuminen oli jo marraskuun alussa omalta osaltani hyvissä alkutekijöissään. Tuli suunniteltua lahjahankintoja ja muita mukavia joulujuttuja. Ihan parasta!

Jälleen sairasteltiin vähäsen, tai lapset pitivät pientä flunssaa alkukuusta. Siitä jäi sitten pikkuveljelle pitkittynyt nuha ja lopulta tuli vielä silmätulehduksen oireita. Marssittiin terveyskeskukseen ja kappas sieltäpä paljastuikin ensimmäinen korvatulehdus. Itse asiassa ihan kokonaisuudessaan ensimmäinen laatuaan meidän lapsilla. Toivottavasti tästä ei ala minkään sortin kierre. Nytkin on itselläni epäilys, että lääkekuuri ei ole kunnolla purrut sillä sen loputtua pojan silmä alkoi taas vuotaa. Ei tässä muuta kuin uutta soittoa terkkariin.

Loppukuusta jouluvalmistelut alkoivat olla jo mukavalla mallilla. En muista olisinko koskaan aiemmin ollut näin hyvissä ajoin liikkeellä lahjojen suhteen. Alkukuun suunnitelmat muuttuivat hankinnoiksi ja pieniä ja vähän isompiakin nyssäköitä alkoi ilmaantua kaappiin piilotettavaksi. Paketoinnin jätän aina lähemmäs joulua. Siinä on jotakin niin maagista ja lämmintä tunnelmaa, kun lähellä aattoa rapistelee lahjoja pakettiin.

Ensimmäisenä adventtina kotia alettiin koristella joulu varten. Vietettiin myös perinteiset pikkujoulut mummoni luona. Meidän jouluun valmistautumisesta kerroinkin enemmän jo täällä. Ja mitä joulukuuhun tulee niin se ei voi tuoda tullessaan kuin mukavia asioita! =)


Pii paa puu, terve joulukuu!
Päättyy vuoden odotukset,
joulupukki avaa ukset.


Mukavaa joulukuuta kaikille!


1. joulukuuta 2015

Joulu hiipii hiljalleen

Joulukuun 1. päivä on jälleen täällä. Miten nopeasti vuosi menikään. Taas saadaan nauttia lämpöisestä tunnelmasta, odotuksesta, herkuista. Ihan parasta aikaa!




Vielä muutama viikko sitten olin hieman hukassa. Oli tunne, että tänä vuonna ei joulu meinaa saavuttaa minua ollenkaan tunnelmallaan. Yleensä alan pienissä määrin fiilistellä sieluni syövereissä jo lokakuun puolella. Pelkäsin, että tänä vuonna jotain on pielessä. Ajattelin, että kaikki tämän vuoden stressi on vaatinut veronsa. Mutta vielä mitä! Ensimmäiset glögit kun sain juotua niin kyllä se siitä taas lähti. Ja sitten kun kaiken kruunasi ne ensimmäiset joulutortut. Ah, miten hyvältä maistuikaan! Tänä vuonna glögin osalta olin hieman normaalista aikataulustani myöhässä ja ne ensimmäiset join vasta ihan lokakuun loppupuolella. Ensimmäiset tortutkin meni marraskuun alkuun. Ei siis ihme, että joulufiilis oli kadoksissa. Pitää ensi vuonna palata perinteisiin rituaaleihin ja pitää huoli, että lokakuun loppuun mennessä glögiä on kulunut ainakin muutama litra.

Joulun tunnelmaa tuo osaltaan ulos laitettevat talvivalot, kuten meillä niitä kutsutaan. Ne saavat kaunistuttaa maisemaa aina marraskuun alusta asti sinne kevään korvalle. Vaikka tänä vuonna talvea saadaankin taas odottaa niin nuo valot auttavat osaltaan tämän pimeimmän ajan yli. Ja kun lumi vihdoin peittää maan niin miten kaunista onkaan, kun valot valaisevat lumisia oksia.

Ensimmäisenä adventtina kokoonnutaan perinteisesti minun mummoni luo viettämään pikkujouluja. Ihan vaan vietetään hetki aikaa yhdessä ja syödään ensimmäiset maistiaiset jouluruokia. Tämä perinne on jatkunut nyt jo niin monia vuosia, että en enää edes muista kuinka monta. Paikalla ovat tietenkin meidän mummo, isäni, setäni ja koko meidän rymyperhe. Osanottajien määrä on vuosien varrella ajoittain vähentynyt ja lisääntynyt. Vähentyminen tapahtui kuusi vuotta sitten pappani poismenon myötä. Vieläkin nämä tietyt juhla-ajat saavat mielen herkistymään normaalia enemmän ja ikävöimään. Sen jälkeen väki onkin sitten lisääntynyt kahdella pienellä miehellä ja he tuovat meille kaikille niin paljon iloa.

Ensimmäinen adventti taitaa monille olla myös se perinteinen päivä koristella kotia jouluisemmaksi, laitella jouluvaloja. Näin myös meillä. Kyntteliköt ja tähdet pääsevät paikoilleen, pieniä koristeita laitetaan sinne tänne. Ei kuitenkaan vielä paljon, ihan aavistus vasta. Se suurin koriste saapuu sitten lähellä aattoa ja se on tietenkin joulukuusi.




Jouluvalmistelut on muutenkin jo omalta osaltani käynnissä. Lahjoja on jo ostettu valmiiksi piiloon ja vielä on muutamia hankintalistalla. Ompelukoneen ääreenkin pitäisi ehtiä istahtamaan ja valmistaa omin käsin muutama pakettiin käärittävä yllätys. Tänä vuonna lahjottavia onkin yksi lisää. Saimme iloksemme mieheni kanssa viime viikolla pyynnön ryhtyä ystäviemme pojan kummeiksi ja ilolla otimme tehtävän vastaan. On niin ihanaa kun ympärillä on näitä pieniä, joille jo ainakin tuossa neljän vuoden iässä joulun odotus on niin mahdottoman jännittävää aikaa. Ja kyllä se osasi jo tuo meidän isoveli vuosi sittenkin olla niin hirveän malttamaton. Itsekin näin aikuisena ammennan edelleen joulun tunnelmaa omista lapsuuteni jouluista. Muistan niin sen jännityksen!




Mitä muuta tehtävälistalla sitten vielä on lahjahankintojen viimeistelyn lisäksi. Pian alkaa jouluherkkujen valmistelu. Paistan karjalanpiirakoita, teen laatikot valmiiksi. Kinkkukin pitäisi tilata, mutta sen meillä hoitaa mies. Suunnitella joulupöytään ehkä jotain uuttakin maisteltavaa, suolaista tai makeaa. Leivon taatelikakkua, se jo mikää kuuluu minun jouluun! Pari joulukukkaa odottaa tuolla jo, että saan tehtyä pienet ja yksinkertaiset asetelmat. Oih tätä kaikkea ihanaa vielä tulossa olevaa. Ja en stressaa, en sitten yhtään. Se ei ole minun tapaistani jouluna. Nautin vain kaikesta pienestä ja isosta puuhasta täysin rinnoin. Ja kun joulu sitten vihdoin saapuu on kaikki valmista ja voin vain olla.


Miten teillä valmistaudutaan jouluun ja mistä se joulun tunnelma koostuu?