31. elokuuta 2015

Erään aikakauden loppu

Kuten on ehkä jo tullut ilmi, minulla on kaksi lasta. Ihanat pojat, isoveli ja pikkuveli. Olen saanut kunnian viettää heidän kanssaan antoisia kotipäiviä, lukuisia sellaisia. Esikoisen kanssa olin aikoinaan kotona hieman alle 1,5v ja sitten koitti paluu työelämään. Esikoinen aloitti päiväkodin ja siellä hän kävi siihen asti kunnes kuopus syntyi. Siitä lähtien olemme olleet arkisin kolmen kopla ja touhunneet yhdessä vaikka ja mitä. Iltaisin ja viikonloppuisin koossa on sitten neljän kopla, kun isikin on mukana. Tätä kotiäidin arkea olen nyt kuopuksenkin syntymän jälkeen saanut viettää reilut 1,5v. Mutta tänään se loppuu. Tähän päivään päättyy minun kotiäitiyteni. Olo on haikea, T O D E L L A haikea. Onnellinen kaikista niistä hetkistä mitä on saatu yhdessä viettää, mutta samalla myös hieman surullinen tämän ainutlaatuisen ajan loppumisesta. Näillä näkymin en saa tätä enää koskaan kokea.

Mikä tästä sitten on tehnyt niin mahtavaa. On ollut hienoa nähdä läheltä ja päivittäin omien lasten kasvu ja kehitys elämän alkutaipaleella. Nauraa monet naurut ja leikkiä lukuisat leikit. On myös itketty ja puhallettu monet pipit. Joskus myös äiti on itkenyt milloin mistäkin syystä, ilosta, väsymyksestä, surusta, riittämättömyyden tunteesta. Vanhempana oleminen on kaikkien tunteiden kokemista laidasta laitaan, joko omien tai sitten lasten kautta koettujen. Olen oppinut lapsilta paljon. Olen osannut pysähtyä vain kuuntelemaan ja katsomaan kaikkea ympärillämme olevaa, oppinut nauttimaan hetkistä. Kärsivällisyyskin on toisinaan ollut koetuksella. Ehkä sitä on hitunen tullut lisääkin vaikka koskaan en ole ollut kovin pitkäpinnainen enkä sellaiseksi varmasti tulekaan. Lista varmasti voisi jatkua ja jatkua. Toki joukkoon mahtuu niitäkin päiviä, jolloin on vain niin sanotusti odottanut auringonlaskua. Mutta se on perhe-elämää se. Kukaan tuskin olettaa, että aina olisi helppoa ja kaikkia vain hymyilyttää.

Huomenna koittaa sitten jotain mitä en ole koskaan ennen kokenut, työttömyys. En oikein edes tiedä mitä se on. Tiedän vain, että se on jotain mitä en omalle kohdalle ole koskaan halunnut. Mutta huomisesta alkaen olen työtön ennaltamäärittämättömän ajan. Ja sehän se tässä eniten ahdistaakin. Kun ei tiedä milloin asiat muuttuvat parempaan päin. Tämä on ollut tiedossa oleva asia jo pitkän aikaa ja aluksi ajattelinkin, että kyllä kaikki varmasti järjestyy parhain päin jossain vaiheessa. Mutta nyt en enää olekaan niin luottavaisin mielin. Epävarmuus on nostanut päätään ja asustaa olkapäällä suurena peikkona. Tuntuu todella raskaalta taakalta. Varmasti moni ymmärtää syynkin. Ei ole tämän hetkinen tilanne työmarkkinoilla kovinkaan hyvä. Minua on koitettu rohkaista, että älä nyt vielä murehdi. Mutta tähän pätee ikävä kyllä semmoinen lausahdus, että helppohan se on sanoa. Eihän tässä tietysti auta kuin mennä päivä kerrallaan ja alkaa itse tehdä töitä työllistymisensä eteen. Ehkä aikanaan onnistaa. Pitäkää peukkuja!

Joku ehkä miettii, että eihän mikään käytännössä kovin paljon muutu. Saan edelleen viettää aikaa lasten kanssa. Kyllä, tottahan sekin on. Mutta joku kuitenkin tulee muuttumaan. Pojille on päivähoitopaikka valmiina ja aloittavat siellä nyt pian parina päivänä viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Hoitopaikka haettiin valmiiksi ajoissa, ettei sitten tarvitse työllistymisen toivottavasti pian koittaessa alkaa etsiä hoitopaikkaa kahdelle lapselle. Täällä meilläkin päin kun nuo hoitopaikat ovat vähän kiven alla. Ja nyt joku jo ajattelee, että viemme hoitopaikat lapsilta joilla tarve olisi kovempi. Niin, poden jopa siitä huonoa omaatuntoa! Ja poden huonoa omaatuntoa jo pelkästään siitä, että vien lapset hoitoon, kun itse olen työtön. Mutta jos en veisi, niin en saisi haettua töitä. Työhakemusten vääntäminen ja lastenhoito eivät oikein sovi yhteen. Ja tiedän ihan kokemuksesta, että työhakemusten teko käy sekin työstä! Sitä työtä en vain kovin pitkään haluaisi tehdä.

Tämä asia on semmoinen, että täällä blogissa en tätä tämän enempää aio ruotia. Johonkin tuntui vain olevan tarpeen laittaa pieni pätkä omia ajatuksia muistiin. Ehkä tämän joskus lukee joku ja saa hitusen vertaistukea. Ja kaikki te joilla työpaikka on, olkaa siitä onnellisia. Ja ne ruuhkavuodet, joista aina puhutaan... Olen valmis, tulettehan hitusen minua vastaan!

18. elokuuta 2015

Kuin joulu olisi tullut

Tai ainakin melkein. Kävin nimittäin postissa hakemassa pari pakettia. Ja niitä availlessa olo oli kuin jouluna konsanaan. Vaikka tasan tarkkaan tiesinkin mitä paketeissa oli, niin ihan jopa jännää se oli silti. Jännittävää siitä teki se, että mietti onko kankaat juuri niin ihania kuin kuvat antoivat ymmärtää. Noh, olihan ne ja enemmänkin! Kiitos siis Nosh, Koot ja Naperonuttu.




Paketin sisällöt näette tässä hiljalleen hiipivän syksyn mittaan paitoina, housuina, huppareina ynnä muina. Ompeluhommat on hieman olleet tauolla hetkisen aikaa, kun tuo kesä hieman kuitenkin yllättikin vielä ja päivät kuluu lähinnä ulkona ja sisällä pyörähdetään vain syömässä ja nukkumassa. Käsityörintamalla on tullut harjoitettua niin sanottuja hiljaisia hommia eli virkkausta ja hieman jo neulomistakin. Niitä voi huoletta tehdä iltaisin, kun lapset jo nukkuu. Ei tarvitse pelätä herättävänsä ketään.

Ja mitä jouluun tulee niin kyllä sekin sieltä vaan lähestyy jälleen uhkaavasti. Tuskin moni on vielä sille ajatustakaan uhrannut, mutta minulla on jo mietintämyssy ollut päässä muutaman kerran. Tekisi mieli jälleen lahjoa läheisiä jollain omatekoisella. Katsotaan mitä keksin! Ideoitakin toki otetaan vastaan ;)

14. elokuuta 2015

Liebster award -tunnustus OSA II

Yllättäen sain toistamiseen Liebster award -tunnustuksen Hyviä hetkiä -blogin Tanjalta. Suuret kiitokset! Jutun juonihan tosiaan on tuoda lisää näkyvyyttä pienille ja uusille blogeille.




Ohjeet:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.


Tässä Tanjalta saamani kysymykset vastausten kera:

1. Onko sinulla tavoitteita blogisi suhteen?

Ehkäpä tavoitteeksi voisin sanoa, että onnistuisin tekemään tästä mahdollisimman oman näköisen.

2. Jos on blogi-tavoitteita, niin minkälaisia?

Vastaus tulikin jos edellä =D

3. Mikä vuodenaika kuvaa sinua parhaiten, ja miksi?

Hmm, kaikissa vuodenajoissa on jotain omaa. Mutta taitaa se kuitenkin tuo kesä olla. Olen vain niin täysin rinnoin kesän lapsi. Aurinko ja lämpö tekevät ihmeitä.

4. Onko sinulla elämänfilosofiaa, ja jos on, millainen?

Ei ole varsinaista elämänfilosofiaa. Mieleen nyt juolahti yksi ajatus mihin perustan ja mitä lapsillenikin yritän opettaa... Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

5. Mielestäsi paras blogialusta sekä perustelut?

En osaa sanoa mikä olisi paras. Blogger valikoitui itselle käyttöön, sillä vaikutti helppokäyttöiseltä.

6. Mainostatko blogiasi? Miten ja missä?

En ole tähän mennessä suuremmin mainostanut.

7. Mitä maailmassa pitäisi olla mielestäsi enemmän?

Toivoisin lisää suvaitsevaisuutta ja sitä, että jokaisella ihmisellä olisi vapaasti lupa olla juuri sellainen kuin on.
8. Ja mitä maailmassa pitäisi olla mielestäsi vähemmän?

Sotia, nälänhätää, rikollisuutta. Yleisesti siis vähemmän kaikkea sitä mikä aiheuttaa jollain tavalla pahaa ihmisille.

9. Mikä tekee sinut surulliseksi?

Monet asiat voivat aiheuttaa surullisen olon. Joskus se voi olla jokin tv-ohjelma tai uutinen. Kaikki lapsiin kohdistuva vääryys saa mielen matalaksi, toisinaan jopa voimaan pahoin.

10. Mikä tekee sinut iloiseksi?

Oma perhe.

11. Mikä on mielestäsi tärkein taito, mikä jokaisen ihmisen tulisi osata?

Toisten huomioon ottaminen.



Nyt kun sain vielä uuden mahdollisuuden välittää haasteen eteenpäin, niin käytän tilaisuuden hyväkseni. Siispä tunnustuksen minulta saavat vielä seuraavat neljä blogia:


Esitän heille samat kysymykset kuin aiemmassakin haastepostauksessani:

1. Miksi olet alunperin perustanut blogin?
2. Millaisia blogeja luet mieluiten?
3. Mistä saat voimaa?
4. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
5. Mitä teet silloin, kun sinulla on vain aikaa?
6. Mihin haluaisit matkustaa jos kaikki olisi mahdollista?
7. Mitä aiot ostaa seuraavaksi?
8. Paras vuodenaika ja miksi?
9. Mikä on parasta elämässäsi?
10. Minkä taidon haluaisit oppia seuraavaksi?
11. Mitä teit tänään?


Hauskoja kyllä nämä haasteet. Tälläkin kertaa löysin lisää luettavaa. Ja kerrottakoon, että nyt haastamiini blogeihin eksyin alunperin etsiessäni vinkkejä kantinkääntäjistä ja yhdestä tietystä kaavasta. Kiitokset siis tästä blogien pitäjille, apua löytyi!

6. elokuuta 2015

Kun tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi

Usein huomaan pohtivani päivän päätteeksi etten taaskaan saanut mitään aikaiseksi. Kun sitten tarkemmin mietin kulunutta päivää, huomaan tehneeni vaikka ja mitä. En vaan aina osaa ajatella tavallisia arkipäivän puuhia aikaansaannoksiksi. Miksiköhän? Odotan usein itseltäni ilmeisesti liikoja. Toivon samana päivänä hoitavani lapset (olenhan vielä toistaiseksi hetkisen vain kotiäiti), laittavani ruokaa kaksi kertaa päivässä ja siihen päälle aamu-, väli- ja iltapalat, siivoan päivittäin jotain (ainakin leluja paikoilleen huomatakseni, että minuutissa ne on taas levällään... niin ja keittiö, sitä siivoan monta kertaa päivässä), pesen pyykkiä useita koneellisia viikossa, viikkaan pesemäni pyykit, leikin, luen, käyn kaupassa... Lista voisi vain jatkua ja jatkua. Ja näiden lisäksi olisi kiva saada aikaan paljon muutakin. Tehdä vaikka niitä käsitöitä tai ehtiä joskus istahtaa itsekseen vaikka vaan lukemaan pahasti kesken jäänyttä kirjaa (niin pahasti kesken jäänyttä, että saa aloittaa aina alusta, sillä muuten ei ole hajuakaan mistä kirja edes kertoo) tai harrastaa vaikkapa liikuntaa, sekin kun on jäänyt viime aikoina ihan liian vähälle (siitä kielinee omalla tavallaan jo tämä edelleen vaivaava niskajumi, mistä kerroin täällä). Ja ei, tässä en nyt valita siitä tekemisen määrästä mitä varsinkin lapsiperheissä riittää. Hämmästelen vain miksi itsestäni tuntuu etten muka ole saanut mitään tehtyä vaikka olisin tehnyt nuo kaikki (tai edes osan) luettelemistani arkipäivän asioista.


Tällä hetkellä luen tätä.
...siis joo, johan tämä on vanha juttu, mutta minkäs teet...
...ja sen ekan osan lukuun meni kai jotain kaksi vuotta tai yli...
...jos tämän toisen saisin luettua tämän vuoden aikana...
 ...ja olisihan vielä se kolmaskin...
Ja ei, ei ole tylsiä nämä kirjat! Piristää kotiäidin päiviä kummasti! ;)

Onneksi lapset ei vielä osaa itse lukea...


Joskus olen pohtinut tämän ongelman edessä, että auttaisiko jos pitäisin pienimuotoista päiväkirjaa päivieni kulusta. Kirjaisin ihan vaan vaikka luettelomaisesti mitä tuli tehtyä. Voisinko sen myötä olla itselleni armollisempi, kun konkreettisesti musta valkoisella kertoo kaiken tekemäni. Ehkäpä. Vai stressaisinko sitten vielä enemmän tyyliin 'eilen tein paljon enemmän kuin tänään', en tiedä. Mutta olen armottoman huono pitämään päiväkirjaa, en onnistunut siinä lapsenakaan kovin pitkäjännitteisesti vaikka monesti yritin. Mutta mainittakoon nyt tässä, että niitä muutamia räpellyksiä ajalta jolloin olin aika paljon nuorempi kuin nyt, on ollut ihan mielettömän hauska lukea vedet silmissä nauraen.

Välillä on sitten niitäkin hetkiä, kun tekemistä on liikaa eikä tiedä mistä aloittaa. Silloin ei auta oikein muu kuin järjestää lapsille hoitaja (onneksi lapsilla on tuo isäkin ja onneksi on MUMMI, you know!) ja vain aloittaa jostain. Kyllä ne hommat siitä sitten tehdyksi jossain kohtaa tulee. Jos ei eksy tekemään sitten jotain mitä juuri silloin ei pitäisi. Muistan koulu/opiskeluaikoina siivouksenkin menneen monesti tentteihin luvun edelle, kumma juttu sinänsä.


Onkohan kellään muulla samanlaisia ajankäytön "ongelmia" kuin minulla...


Voitte varmaan kuvitella sitä tunnetta, kun sitten on niitä päiviä jolloin kaiken arkisen aherruksen lisäksi saa tehtyä jotain pitkään toivomaansa. Tai kun saa aikaa tehdä vain omia juttujaan ja joku muu ottaa päävastuun arkitöistä. Sitä on iloinen aikaansaannoksistaan ja osa niistä pääsee tänne teidänkin nähtäväksi kuvien ja pienen taustakertomuksen muodossa. Mukavaa jos olet tänne eksynyt niitä katsomaan.


4. elokuuta 2015

Tähtiä niskajumin yllätettyä

Tai ainakin melkein. Siis melkein näin tähtiä, kun tämä niskajumi yllätti. Mitään ei oikein ole pariin päivään pystynyt tekemään, pahimpia on olleet yöt kun jokainen liikahdus herättää kivullaan. Niin ja miten tähän on jouduttu... Noh, kerrotaanpa. Pari päivää sitten rakas esikoiseni, meidän isoveli, pyysi minua opettamaan hänelle kuperkeikan. Poika ei ole koskaan ollut mikään rämäpää ja vasta nyt kypsässä 4v iässä hän toivoa tämän taidon oppivansa. Silloin tällöin on aiemminkin harjoiteltu, mutta ilman suurempia tuloksia. Niin sanotusti aika ei ole aiemmin ollut kypsä. Nyt jälleen kävimme toimeen ja opeteltiin. Olimme ulkona tuolloin ja ihan paras paikka harjoitella kuperkeikkaa meillä on trampoliini. Hieman ohjeistin; leuka rintaan, pää alustaan. Pieni pukkaus ja poika teki kunnon kuperkeikan. Paristi näin ja lopulta kehotin ponnistamaan itse jaloilla ja siinä se. Poika oppi kuperkeikan ja niin valtavan ylpeä oli ja on edelleen uudesta tempusta. Ai missä kohtaa sain niskani jumiin. Niin, siinä sitten poikani kysyi, että osaako äiti tehdä kuperkeikan. No tokihan minä osaan ja näyttämään oitis. Etuperin kuperkeikka aiheutti sen luokan pään sekaisin menon, että en hetkeen tiennyt missä on maa ja missä taivas. Siitä tokenin kuitenkin suht nopeasti. Siinä sitten poika keksi kysyä, että osaako äiti kuperkeikan takaperin. Ja minä kehumaan, että toki osaan, paremmin jopa kuin etuperin ja taas näyttämään. Ensimmäinen sujui mallikelpoisesti, ei edes pää mennyt sekaisin. Mutta näytin toisen kerran ja kas, tässä sitä ollaan. Yhden vuorokauden kävelin kuin seipään niellyt. Nyt jo pää kääntyy hieman paremmin kuin eilen. Kivuton ei olo vielä ole, mutta parempaan päin. Tässä vaan olen miettinyt, että en todellakaan voi vielä olla näin vanha, että pari kuperkeikkaa ja olen rampa muutaman päivän. Ei, en vaan usko. Tästä kun toivun, niin täytyy tälle asialle alkaa tehdä jotain, ihan todella!

Ja miten tämä nyt tähtiin liittyy. Kun en nyt kykene tällä hetkellä mitään uuttakaan tuottamaan niin onkin korkea aika esitellä viimeisimmät tuotokseni. Pojat saivat hieman uutta päälle pantavaa syksyksi. Tähtien ja raitojen yhdistelmää. Kankaat on Majapuulta. Paidoissa käytössä jälleen Noshin kaavat Suuri käsityölehden numerosta 5-6/2015. Pikkuveljelle koko 92cm ja isoveljelle 116cm. Tykkään kovasti tuosta mallista, on kapea ja riittävän pitkä, kuten olen tainnut jo aiemminkin mainita. Pikkuveli sai paidan kaveriksi kaapin kätköistä löytyneestä tummanharmaasta velourista haaremihousut. Niihin kaava oma, sama jota käytin näissä jo aiemmin esittelemissäni housuissa. Ihan noin tummat ei housut paitaan verrattuna ole, nyt en vaan saanut kuvatessani täysin oikeaa sävyä esille.








Ja ei, noin pääsääntöisesti minulla ei ole tapana pukea lapsia samanlaisiin vaatteisiin. Tosin joskus sekin on hauskaa. Yleensä vaan käy niin, että kun toisella on jokin kiva vaate niin olisi se sitten kiva olla toisellekin. Jahka tästä niskajumista selviän niin laitan taas ompelukoneen laulamaan.

Liebster award -tunnustus

Ensimmäinen laatuaan ja näinkin tuoreelle blogille ja bloggaajalle. Sain Pink & Punk -blogin Pirdeltä Liebster Award -tunnustuksen. Oikein isot kiitokset tästä hänelle! Tunnustuksen tarkoituksena on lisätä näkyvyyttä pienille blogeille ja tuoda uusia blogeja lukijoiden tietoisuuteen.




Ohjeet:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.


Itse sain Pirdeltä seuraavat kysymykset:

1. Parasta bloggaamisessa?

Hetki omaa aikaa tallentaa aikaansaannoksiaan muistoiksi itselle ja ehkä ilahduttamaan joskus muitakin.

2. Oletko koira- vai kissaihminen? Vai kenties jokin aivan muu..?

Ehdottomasti koiraihminen!

3. Unelma-ammattisi lapsena/nuorena? Toteutuiko se?

Lapsena taisin aina haaveilla eläinlääkärin ammatista, mutta terveydellisistä syistä (allergia) sitä haavetta ei ollut mahdollista toteuttaa.

4. Paras ominaisuutesi? (luonteenpiirre, ulkoinen ylpeydenaihe)

Tämä onkin aina vaikea kysymys... En osaa sanoa yhtä ominaisuutta... Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Rauhallisuus ja sitä kautta en helposti stressaa asioista vaan otan kaiken vastaan sellaisina kuin ne ovat periaatteella kaikki järjestyy. 

5. Minkä taidon haluaisit omata?

Haluaisin oppia taas hiihtämään kunnolla. Se taito on päässyt vuosien saatossa ruostumaan, harjoituksen puutetta siis! ;)

6. Mistä löydät/saat parhaiten inspiraatiota?

Useimmiten inspiraatio löytyy monistakin eri asioista... Se voi olla jotain mitä joku muu on tehnyt ja jonka näen TV:ssä, lehdessä, netissä... Joskus jo pelkällä olemassaolollaan inspiroivat ihmiset, jotka ovat osallisena elämässäni jollain tavalla.

7. Mikä on parasta, mitä käsillä voi tehdä?

Hyvä ruoka... ;) Käsityöt erityisesti silloin kun todella onnistuu aikaan samaan juuri pään sisällä visioimansa tuotoksen.

8 Pidätkö sisustuksessa enemmän retrosta ja käytetystä vai modernista ja uudesta?

Oikeastaan se voi olla molempia. Hankin kotiin semmoisia asioita, jotka itseä miellyttävät. Ei ole väliä onko se retroa vai modernia. Pääasia, että hankinta istuu jo olemassaolevaan sisutukseen.

9. 50-, 60-, 70-, 80-, 90- vai 2010-luku? Ja miksi?

Hmm... Jokaisessa vuosikymmenessä on omat hauskat puolensa, en osaa valita. Sanotaan vaikka 80-luku koska olen syntynyt silloin ;)

10. Ostatko useammin uutta ja edullista vai satsaatko pitkäkestoiseen hinnasta välittämättä?

Nykyään pyrin panostaan laatuun ja sitä kautta siihen, että ostos tulee kestämään pitkään. Toki jossain kohden se edullisuuskin sitten ratkaisee.

11. Millainen on unelmiesi koti?

Se taitaa tällä hetkellä olla tämä missä nyt asun. Omakotitalo; tilaa jokaisen perheenjäsenen omille jutuille (okei, ompelunurkkaus minulta vielä puuttuu), juuri sopivan kokoinen oma piha, mahdollisuus pienimuotoisesti kasvattaa kasveja syötäväksi asti... Minulle se unelmien koti taitaa suurelta osin tulla siitä, että kaikilla perheenjäsenillä on täällä hyvä olla.



Näille 11 blogille haluan jakaa tunnustuksen:


Ja kysyn heiltä seuraavan kysymykset:

1. Miksi olet alunperin perustanut blogin?
2. Millaisia blogeja luet mieluiten?
3. Mistä saat voimaa?
4. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
5. Mitä teet silloin, kun sinulla on vain aikaa?
6. Mihin haluaisit matkustaa jos kaikki olisi mahdollista?
7. Mitä aiot ostaa seuraavaksi?
8. Paras vuodenaika ja miksi?
9. Mikä on parasta elämässäsi?
10. Minkä taidon haluaisit oppia seuraavaksi?
11. Mitä teit tänään?


Tämä oli hauskaa! Löytyi monia kivoja blogeja ja lisää uutta luettavaa sekä inspiraation lähteitä.