31. heinäkuuta 2015

Mitä sitten tekisinkään...

Vasta uudestaan heränneen ompeluinnon myötä kangaskaappi ammottaa tyhjyyttään. Pientä täydennystä sinne on kuitenkin jo tullut ja lisää tulee, kunnes kotiäidin budjetti sen sallii. Mitähän näistä on tulossa...




Tai näistä herkuista...




Se jää nähtäväksi...

30. heinäkuuta 2015

Jotain raidallista

En ole aikoihin ommellut mitään itselleni, mutta nyt tartuin pitkästä aikaa härkää sarvista. En oikein löydä kaupoista mieleisiä peruspaitoja. Joko ne ovat liian lyhyitä, liian leveitä, tai jos muuten istuu hyvin niin vähintään hihat ovat liian lyhyet. Ärsyttävää! Ja enää tässä iässä ei tasan houkuta käyttää mitään napapaitoja, you know!

Tykkään raidallisista vaatteista. Ja vähän olen saanut käsityksen, että niin tykkää moni muukin. Siispä aiemmin kesällä lähti tilauksiin Kestovaippakaupasta (nykyään myös Jyväskylänkangaskauppa) kotimainen maxi raitatrikoo musta-valkoisena. Raidat ovat kivan leveät ja muutenkin mustan ja valkoisen yhdistelmä vaan toimii yksinkertaisuudessaan hyvin. Ihan täysin tyytyväinen en kuitenkaan tähän kankaasen ole. Se nimittäin hieman nukkaantui (erityisesti mustat raidat) jo esipesussa vaikka tein sen täysin ohjeiden mukaisesti. Ja minä jos kuka olen pyykkiasioissa tarkka! Lisäksi kävi niin, että valkoiset raidat ottivat osakseen väriä mustasta vaikka mukana oli värinkerääjäliina ja pesin kankaan yksin. Raidat ovat nyt sitten hieman harmaanvalkoisia, mutta menettelee noinkin ihan kivasti. Hieman kuitenkin suunnittelin laittavani kankaasta palautetta...

En tähän hätään löytänyt sopivaa valmista kaavaa, joten muokkaukseen meni Suuri käsityölehdessä 5-6/2015 ollut Noshin mekkokaava. Olin lukenut, että kaava on melko reilu, joten valitsin pienimmän koon. Muokkasin kaavan helmasta kapeammaksi ja hihoista tein pitkät. Istuvuus ei ole sataprosenttinen, mutta menettelee oikein hyvin. Varsinkin kun en tosiaan aikoihin ole itselleni ommellut saati muokannut aikuisten kaavoja.






Suunnitelmia oman vaatekaapin täytteeksi olisi vaikka ja mitä jatkoa ajatellen. Ainakin lisää raitaa ja voisihan tuota jonkinlaisia alaosiakin värkkäillä. Tarvitsisi vain kankaita ja tiedän pari paikkaa mistä niitä löytyy. Ostoksille siis...

22. heinäkuuta 2015

Aikaa itselle

Eilen oli se kauan odotettu päivä, koko päivä vain itselleni. Ja mihin sen käytin... No tietysti ompeluun, kaavojen piirtämiseen ja kankaiden leikkaukseen. No okei, pesin myös pyykkiä siinä sivussa. Mutta sain siis muutakin valmista kuin puhdas pyykki. Kun ehdin kuvaamaan niin sitten näette.

Nyt kun olen taas tauon jälkeen ennättänyt hieman ommella noilla nykyisin omistamillani koneilla niin alan olla entistä enemmän varma siitä, että ompelukone menee vaihtoon. Tänään käytinkin aikaa uuden vaihtoehdon etsimiseen ja löytyihän se tietenkin. Nykyinen koneeni on Brother MS-4. Ostin sen kolmisen vuotta sitten vanhan Elnan tilalle. Halusin ehdottomasti elektronisen koneen ja monen monta vaihtoehtoa punnittuani päädyin tuohon. Ja ei tämä veli mikään huono vekotin ole, ei alkuunkaan. Hyvää jälkeä tekee näissä tekemissäni perusompeluksissa. Jotenkin kuitenkin täysin ei tunnu yhteinen sävel löytyvän. Ja se yksi tosi asia, haluan palata takaisin mekaanisen koneen käyttöön. Siinä on jotenkin vakaampi tuntuma kaiken kaikkiaan. Ja mikä sitten on se vaihtoehto mikä houkuttaa... No Janome 423s. Monta keskustelua ja blogia luettuani kyseinen kone vaikuttaisi käyttööni oikein näppärältä. Mutta katsotaan miten tässä nyt tämän asian kanssa etenen ja päädynkö lopulta vaihtoon. Ainakin mietintämyssy on päässä ollut tiukasti tämän päivän.

Ja miten siis kävi kun sai sitä aikaa itselle. Se saattoi tulla kalliiksi...

12. heinäkuuta 2015

Voi vehka parka

Meidän talouden ainut viherkasvi, vanha viirivehka ainakin 10 vuoden takaa, oli jo pitemmän aikaa ollut kärsineen näköinen. Tai no pukkasihan se lehtiä minkä kerkesi ja vihreäkin oli, sinänsä siis voimissaan. Mutta hieman huonolle hoidolle se oli viime aikoina jäänyt. Multia en muista milloin olisin vaihtanut saati isompaa kasvutilaa suonut. En siis todellakaan ole mikään viherpeukalo. Ennemminkin olen aina ollut peukalo keskellä kämmentä, kun on kyse kasveista. Nyt olen kokenut tässäkin asiassa pienen ryhtiliikkeen parin viime vuoden sisällä omakotitaloon muuton myötä. Ja mitä tulee viherkasveihin sisätiloissa niin muutaman viime vuoden ajan lasten takia vähempi on ollut parempi. Kummasti pieniä multasormia kiinnostaa repiä lehtiä ja tonkia ruukkuja. Siispä viirivehka on ollut ainokaisemme jo tovin. Ja nyt sen oli aika saada arvoistaan kohtelua.

Viirivehkahan on sinällään melko helppo hoidettava. Se saa kastelukertojen välillä vaikka hieman kuivahtaakin eikä ole siitä moksiskaan vaan piristyy heti vettä saatuaan. Lannoitusta se tietysti kaipaa silloin tällöin, mutta tämän olen onnistunut laiminlyömään jo pitkään. Olen ollut hieman harmissani, kun ei tämä meidän yksilö ole koskaan kukkinut lukuunottamatta sitä hetkeä, kun se kaupasta kotiin kannettiin. Nyt tavoitteena olisikin saada kasvi jälleen kukoistamaan ja kukkimaan.

Aloitin hoitotoimenpiteet edellisenä päivänä kastelemalla kasvin hyvin. Seuraavana päivänä nostin kasvin ruukusta ja siellähän oli koko ruukku täynnä juurakkoa. Ei siis ihme ettei kasvi oikein ollut enää ryhdikkäimmillään. Jaoin juurakon kahtia ja napsin sivuversoja pois. Istutin harvennetut juurakot uusiin ruukkuihin ja tietenkin uuteen multaan. Päälle hyvä kastelu. Nyt meillä on sitten kaksi viirivehkaa. Toivon kovasti, että tämä kehittymässä oleva viherpeukalo onnistuu ja kasvit alkaisivat kasvaa ja kukkia.









Toki paras aika tähän operaatioon olisi aikaisin keväällä, kun kasvi on juuri herännyt talvilevoltaan. Ajattelin kuitenkin, että jos en tätä nyt tee niin ensi keväänä ei ehkä olisi enää mitään mitä pelastaa. Ja jos nämä ei nyt tästä juurru ja lähde uuteen kasvuun, niin sitten marssin kauppaan ja tuon kotiin uuden viirivehkan ja lupaan hoitaa sitä paremmin!


11. heinäkuuta 2015

Kahvipöydän mansikkainen Britakakku

Niin herkullisen makoisan näköisiä kuvia olen nähnyt Britakakusta, että päätin tänä vuonna tehdä sellaisen synttärikahvipöytään. Jo lähes perinteeksi on tainnut muodostua, että omilla syntymäpäivilläni tarjoan aina mansikkakakkua jossakin muodossa. Tänä vuonna se oli Brita eikä kukaan tainnut pettyä.

Ohjeita tähän kakkuun on monenlaisia hieman eri mittasuhteilla, vaikka perusperiaate kaikissaa onkin sama. Toisessa oli joku mikä jostain puuttui ja niin edelleen. Niinpä yhdistelin eri resepteistä mieleiseni ohjeen. Löydät sen hieman alempaa kuvien jälkeen.








Mansikkainen Britakakku

Pohja
150 g voita huoneenlämpöisenä
1.25 dl sokeria
4 keltuaista
2.5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1.25 dl maitoa

Päälle

4 valkuaista
2 dl sokeria
0,5-1 dl mantelilastuja

Täyte

2dl vispikermaa
250g maitorahkaa
tomusokeria maun mukaan
mansikoita
Koristeeksi

mansikoita
mintun lehtiä
tomusokeria


Valmista ensin pohja. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Laita ensimmäiseksi ja viimeiseksi jauhoja. Levitä taikina tasaisesti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Jätä reunoihin tilaa, sillä taikina kyllä leviää paistettaessa.

Valmista seuraavaksi marenki vaahdottamalla valkuaiset ja sokeri. Vaahto on valmista, kun se on on paksua ja kiiltävää. Levitä vaahto pohjataikinan päälle. Levitä päälle vielä mantelilastut. Paista pohja 175 asteessa noin 25-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja marenki on saanut kauniin värin.

Valmista täyte. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tomusokeria sen mukaan kuinka makean täytteestä haluat. Sekoita joukkoon maitorahka.

Jaa pohja kahteen osaan ja siirrä toinen puoli tarjoilualustalle. Levitä päälle täyte ja pilkotut mansikat. Halutessasi voit jättää pienen määrän täytettä myös pinnalle levitettäväksi tai vaihtoehtoisesti käyttää kaiken täytteenä. Nosta toinen pohjan puolikas päällimmäiseksi. Koristele mansikoilla, ripottele päälle tomusokeria ja viimeistele mintunlehdillä.




Britakakku on parhaimmillaan heti täyttämisen jälkeen. Meillä vietettiin kuitenkin vielä seuraavana päivänä rääppiäiset miehen ja lasten kanssa ja ihan hyvältä kakku maistui vielä tuolloinkin!

10. heinäkuuta 2015

Afrikankukkia

Onkohan kellään muulla käsitöiden saralla sellaista ikuisuusprojektia?? Ehkäpä... Miulla nimittäin ainakin on! Tämä työ on saanut alkunsa jo jokunen vuosi sitten, en edes nyt tarkkaan muista. Kyse on afrikankukkapeitosta. Ohje tähän peittoon löytyy Suuri Käsityölehden numerosta 4/2012. Nyt haluan vihdoin saada tästä valmista, mutta en halua pitää turhaa kiirettä vieläkään. Asetan kuitenkin itselleni pienen haasteen myötä takarajan jolloin valmista tulee olla. Ja sopivasti tämä haaste alkaa tänään syntymäpäivänäni 10.7.2015 ja päättyy tasan vuoden päästä samaisena päivänä. Katsotaan kuinka virkkaajan käy!






Olen käyttänyt tähän peittoon ohjeen mukaisesti Novitan Miami-lankaa. Halusin peitosta värimaailmaltaan pirteän, mutta yksinkertaisen. Väreiksi valikoitui omia mielestäni hyvin yhteen sointuvia värisuosikkeja mustaa, valkoista ja pinkkiä.



Valmiita kukkia on tämän pinon verran eli 24 kpl. Ei siis alkuunkaan tarpeeksi sillä valmiissa peitossa kukkia tulee olemaan 254 kpl. Ihan muutama siis vielä puuttuu. Mutta haaste on nyt asetettu ja vuoden päästä (tai ehkä jopa jo aiemmin) nähdään miltä näyttää!

Kun ennätän, laitan tänne blogiin jonkin sortin laskurin, josta kukkien valmistumistahtia voi seurata!

9. heinäkuuta 2015

Inspiraatio iski

Pitkä aika onkin mennyt viime ompeluksista. Jotain pientä on tullut tehtyä viimeksi talvella kestovaipoista tiskirätteihin. Vaatteita en ole ommellut aikoihin. Myin jo paljon pois kankaitakin, joita hillosin kaappien kätköissä innostusta odotellen. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta se taas iski! Inspiraatio! Pahemman laatuinen! Ja ei muuta kuin kaivelemaan laatikoita siinä toivossa, että sieltä löytyisi palanen tai vaikka kaksikin kangasta ja saisin niistä edes jotain aikaiseksi. Ja löytyihän sieltä onneksi! Pikkuveli sai uuden paidan ja haaremimalliset housut.



En alkuunkaan muista mistä olen kankaat aikoinaan hankkinut. Paita on trikoota ja housut velouria. Tämä kyseinen tähtikuvio ei ole niin kovasti mieleen, sillä siitä tulee jotenkin liian yöpaitamainen vaikutelma. Mutta sovitettuna toimii housujen kanssa hyvin. Sovituskuvia ei valitettavasti ole, sillä malli ei ollut kovin yhteistyöhaluinen.


Paidan kaava on Suuri Käsityölehti 5-6/2015 numerossa ollut Noshin kaava. Paita on malliltaan oikein kiva, pitkähkö ja kapea. Lisäksi hihansuissa on reilut käänteet ja näin hihoihin tuli mukavasti kääntövaraa ilman, että nurja puoli pilkottaa näkyviin.


Housujen kaavan olen piirtänyt mukaillen Me&i-merkin haaremihousuja. Tein kuitenkin mieleiseni muutokset hieman kaavoja kaventaen ja lahkeisiin lisäsin pituutta. 


Lahkeensuihin riitti vielä raidallista resoria ja mielestäni ne ovat aika hauska yksityiskohta.


Tämä setti oli nyt ihan täysin harjoituskappale pitkän tauon jälkeen ja vähän koneidenkin testailua hyvän yhteistyökyvyn saavuttamiseksi. Ihan täydessä yhteisymmärryksessä ei saatu kaikkea sujumaan, mutta jospa seuraavat jos sujuisivat taas paremmin, kun koneet saavat uusia neuloja ja pientä kotihuoltoa osakseen. Kankaitakin odottaa jälleen pino ommeltavaksi pääsyä. Pitihän niitä uusia jo hankkia, kun ideoitakin pukkaa kuin sieniä sateella. Ehkäpä niistä vähän enemmän toisella kertaa.

8. heinäkuuta 2015

Muodonmuutos

Blogini on kokenut muodonmuutoksen. Samalla nimikin vaihtui kuvaamaan sitä millaiseksi toivon tämän blogin jatkossa kehittyvän. Jatkossa haluan näillä sivuilla kertoa ja kuvata sellaisia asioita mitä itse saan aikaan. Lähinnä nämä asiat tulevat koskemaan käsitöitä, leivontaa, ruuanlaittoa ja ehkäpä vähän jotain aikaansaannoksia myös tuolla omalla pihalla. Sellaisia juttuja on jo hieman noissa harvoissa aiemmissa teksteissänikin. Haluan jatkossa tallettaa tänne omaksi ja muidenkin iloksi kaikkea itse tekemääni (saattaa sekaan eksyä välillä ajatuksia arjesta ja elämänmenostakin). Ideoita mielessä on monia ja toivottavasti aikaa niiden toteuttamiseenkin löytyy. Katsotaan mitä kaikkea sitä tuleekaan tehtyä!