21. marraskuuta 2014

Kuumailmapallovalaisin

Tässä taannoin pikkuveli muutti omaan huoneeseen, mutta sitä ennen tehtiin pientä pintaremonttia (voisinkin siitä kertoa toisen kerran lisää...). Kuumailmapallokuvioinen tapetti inspiroi valaisimen valinnassa. Tai tarkemmin valaisimen valmistuksessa. Heti tapetin valinnan jälkeen lamppu syttyi pääni päällä ja halusin huoneeseen ehdottomasti myös kuumailmapallovalaisimen. Vinkkiä hain googlesta ja kävin ideasta toteutukseen.

Tarvittiin valkoinen riisipaperivalaisin, pallon muotoinen luonnollisesti, ja se tarttui mukaan Ikeasta. Koriin käytin luonnonvalkoista Novitan Hanko-lankaa, jota löytyikin sopivasti riittävä määrä jämäkerinä. Korin ohje löytyy Suuri Käsityö -lehdestä numero 4/2012. Korin palloon "kiinnittävät" nyörit kieputin niin ikään Hanko-langasta. Ja tässä lopputulos:



Pupu pääsi koriin kyytiin pitkine korvineen. Kiva tuli vaikka itse sanonkin.

13. marraskuuta 2014

Kakkuja kakkuja

Joulu se lähestyy ja olen jo alkanut pohtia mitä herkkuja sitä leipoisikaan. Olen viime vuosina tehnyt jouluksi kunnon kakun sillä on kiva, että joulun kahvipöydässä komeilee juhlaan sopiva herkkukakku. Lisäksi heti vuodenvaihteen jälkeen meillä juhlitaan pikkuveljen ensimmäistä syntymäpäivää, joten kakkupohdintaa riittää tuplasti. Vielä ei oikein ole täydellistä ideaa löytynyt, mutta fiilistä hakiessa aloin muistella millaisia kakkuja on tullut tänä vuonna tehtyä. Kovin monia juhlia ei ole tähän vuoteen mahtunut, ne jokavuotiset synttärit ja tietysti pikkuveljen ristiäiset on kuitenkin juhlittu.

Olen aina ollut jonkin asteinen jauhopeukalo niin itseni kuin parin muunkin tyypin mielestä. Makeat herkut onnistuu lähes laidasta laitaan (ja jos ei onnistu niin yritetään uudestaan). Harmikseni viime aikoina on ollut aivan liian vähän aikaa ja viitseliäisyyttä leipomiseen. Mutta silloin kun on syy tehdä ja aikaakin riittävästi, niin kaivan kulhot esiin. Kakkujen suhteen olen kuitenkin aikamoinen noviisi. Olen yleensä keskittynyt kakkujen kohdalla makuun ja vasta muutaman vuoden ajan alkanut miettiä enemmän koristeluakin. Tällä hetkellä ainakin jo tiedän paljon vaihtoehtoja ja mitä kaikkea kakun päälle voikaan laittaa!



Ensimmäinen kakku tänä vuonna oli pikkuveljen ristiäiskakku. Halusin jotain herkän yksinkertaista meidän pienelle, joka tosissaan oli niin kovin pieni tullessaan. Olin kakkuun todella tyytyväinen ja koristeetkin onnistuivat toivotulla tavalla. Harmikseni en yhtään muista millainen täyte kakussa oli. Päällys on vaahtokarkkimassaa ja koristeet sokerimassaa. Lisäksi kakkua reunustaa mariannerakeet.



Tämän kakun valmistin isoveljen keväisille syntymäpäiville. Poika oli tuohon aikaan armoton muumifani ja niinpä synttäreiden teemaksi valikoitui Muumit. Ja niinpä valmistui myös tämä muumikakku. Kakun täytteessä maistui minttu. Päällys on vaahtokarkkimassaa ja koristeet marsipaania ja sokerimassaa. Lisäksi päältä löytyy suklaarusinoita ja vohvelikukkia. Muumit olivat hieman pyyleviä, mutta nämä olivat ensimmäiset sokerimassasta muovailemani hahmot, joten suon tämän pienen muodonmuutoksen itselleni anteeksi.



Syksyllä juhlittiin vielä meidän perheen isin syntymäpäiviä. Isäntä oli ensin sitä mieltä, että tilaa kakun ja säästää minulta leipomisen vaivan, mutta tuli viime tipassa toisiin ajatuksiin. Sitten iskikin paniikki, että miten valmistaa kakku toivotuilla mauilla. Pelastus tuli kuin tilauksesta ja niin valmistui tämä kakku. Täytteessä maistui paahdettu valkosuklaa, omena ja kaneli. Päällä mantelimassaa ja tummaa suklaata. Koristeena mantelirouhetta ja kandeerattuja omenoita. Tämä kakku oli niin hyvä, että jopa juhlien sankarikin heltyi kehumaan (ja se on harvinaista).

Näihin kakkuihin, kuten moniin muihinkin leipomuksiini, olen hakenut vinkkejä Kinuskikissalta. Nyt vain mietintämyssy päähän ja seuraavia juhlia suunnittelemaan. Kerron niistä sitten lisää...

12. marraskuuta 2014

Viidakkolapaset

Pikkuveli oli kipeästi uusien lapasien tarpeessa sillä entiset hän onnistui puremaan rikki. Eipä auttanut äiskän muuta kuin kävellä kaupan lankahyllyn kautta ja kaivaa kutimet esiin. Olin jo aiemmin ihastellut Novita syksyn/talven uutuuslankoja ja nyt sieltä sitten valikoitui pojan ulkovaatteiden värimaailmaan sopiva 7 veljestä Viidakko leopardi värillä. Nämä pätkävärjätyt langat ovat hauskoja koska ikinä ei täysin voi olla varma miltä lopputulos näyttää.

Olen aiemmin neulonut peukalottomia lapasia ihan omasta päästä tempaistulla ohjeella. Nyt kuitenkin lähdin etsimään hieman vinkkiä miten saisin hyvän ja kivan lopputuloksen (vaikka ei aiemmissakaan ole suuremmin vikaa ollut). Löysin kivan näköiset lapaset ja niihin ohjeen. Toki tavoilleni uskollisena piti siitä muokata omalle käsialalle sopiva. Näihin lapasiin neuloin hauskat makkaravarret ja tein niistä riittävän pitkät, jotta pysyvät hyvin käsissä. Tärkeää oli myös, että varret ovat tarpeeksi venyvät ja väljät, jotta mahtuvat puvun hihojen päälle, mutta riittävän napakat etteivät tipahda kun käsiä hieman heiluttaa. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.





Ohje:

Sukkapuikot nro 3,5.

Luo 40 silmukkaa.
Jaa silmukat neljälle puikolle (10s/puikko).
Neulo joustinneuletta "1o1n..." 6krs
Neulo seuraavaksi "makkarat".
Aloita neulomalla kaikki oikein 5krs, 
jonka jälkeen kaikki nurin 5krs.
Toista näitä niin, että kaikki oikein osuuksia tulee 4kpl
ja niiden väliin 3 "makkaraa".
Kavenna viimeisellä kaikki oikein osuudella 3. kerroksella
4s (jokaiselta puikolta yksi) neuloen 2s oikein yhteen 
ja toista 5. kerroksella.
Tässä vaiheessa työssä jäljellä 32s.
Neulo joustinneuletta "1o1n..." 4krs.
Neulo kämmenosa kaikki oikein n. 5cm.
Kärkikavennus;
Neulo
1 kerros 2o ja 2o yhteen
2 kerrosta oikein
1 kerros 1o ja 2o yhteen
1 kerros oikein
2 kerrosta 2o yhteen
Päättele työ.


Tällä ohjeella tuli juuri sopivat lapaset meidän 10kk ikäiselle ja riittävät kokonsa puolesta hyvin varmasti sen aikaa kun peukuttomia lapasia tarvitaan. Ja kun lankaakin kerran jäi niin enköhän lähdekin tästä neulomaan lapasten kaveriksi villasukat...

5. marraskuuta 2014

Kestovaippailun alkeet

Eräänä helteisenä heinäkuun päivänä sain päähäni ajatuksen, että meilläkin voitaisiin vihdoin ja viimein kokeilla kestovaippoja. Olin jo harkinnut asiaa aikanaan isoveljen vauva-aikana, mutta harkinta jäi laittamatta toteen. Tuolloin asuimme kerrostalossa ja likaisen pyykin säilyttämiseen ja pyykin kuivattamiseen oli käytössä hyvin rajalliset tilat. Muutenkin tuntui, että vauva-aika ja lapsiperhe-elämä oli niin suuri mullistus muutenkin ja se mikä arkea helpotti, sai vapaasti niin tehdä. En ole mikään "henkeen ja vereen" ekoihminen, mutta tässä vaippa-asiassa sain yhtäkkiä herätyksen luettuani Vauva-lehden jutun kestovaipoista. Jutussa mainittiin miten paljon jo yhden päivittäisen kertakäyttövaipan vaihtaminen kestoon vähentää kaatopaikalle päätyvää vaippakuormaa. Siispä päätin, että nyt tai ei koskaan.

Ennakkoon minulla ei ollut kovinkaan paljon käsitystä siitä millainen kestovaippamaailma oikein onkaan. Aloitin lukemalla millaisia vaippoja on, miten niitä käytetään, miten hoidetaan... Ja huh, olin alkuun aivan pyörällä päästäni. Yritin selvittää muiden kokemuksia siitä mikä on paras vaippa, mikä paras imu. Lopulta selvisi, että ei se selviä kuin kokeilemalla mikä meille sopii. Siispä aloitin etsinnän. Kolusin läpi huuto.netiä ja FB:n kirppiksiä ja etsin vaippoja käytettynä. Olin siis tietoa etsiessäni saanut hyvän vinkin, että ei kannata rynnätä heti ostamaan uutena jonkin tietyn merkin vaippoja, vaan kannattaa ehdottomasti ostaa käytettynä ja kokeilla monia erilaisia. Ja tämän vinkin allekirjoitan täysin!

Ensimmäisenä meille tuli kokeiluun perus taskuvaippoja ja muutama AIO. Taskuvaipat vaativat sisälleen imun ja niitäkin tietysti ostin mielestäni riittävän määrän alkuun, ja sitten ostinkin pian vähän lisää. AIO:t ovat valmis paketti käyttöön heti. Vaipat pääsivät heti kotiuduttuaan käyttöön ja jo parin ensimmäisen viikon aikana aloin saada juonesta kiinni. Nopeasti meille löysi tiensä lisää vaippoja, pikkuveli kasvoi ja ostin isompia tilalle. Syksyn mittaan pojan allergiataustan kanssa tuli pieniä mutkia matkaan ja kestot joutuivat hetkeksi jäähylle, kun kakkaa tuli joka vaippaan. Ei tämän äidin sietokyky enää kestänyt sitä rallia. Tilanne saatiin kuitenkin tasoittumaan ja nykyään kakkatahtikin on lähes kellontarkkaa touhua. Kestot siis ovat takaisin kehissä ja olen entistä innostuneempi. Tällä hetkellä edelleen osakestoillaan. Meillä se tarkoittaa sitä, että kestoja käytetään päiväsaikaan kotona. Reissun päällä ja öisin on käytössä kertakäyttövaipat. Mutta... Tähänkin on tulossa lähitulevaisuudessa muutos sillä olen alkanut haaveilla myös yökestoilusta. Yöksi sopivien vaippojen hankinta onkin siis edessä seuraavaksi. Ja kyllä, voisihan sitä yöllä käyttää samoja vaippoja kuin päivälläkin. Hankin mielellään kuitenkin yökäyttöön omat vaipat, niissä on sitten valmiiksi imua, jos ei aivan riittävästi niin lähes riittävästi kuitenkin. Yövaipat saattavat myös tarvita vähän tujakampaa pesua kuin päivävaipat.

Mitä meidän vaippakaapista sitten tällä hetkellä löytyy. Fuzzibunz on oma suosikkini ja ehdottomasti yhden koon vaipat. Sopivat meidän pojalle mahdottoman hyvin, kun oikeat säädöt löytyi. Kyseiset vaipat ovat neppikiinnitteisiä, joten ovat mielestäni myös näppäriä koska tuo 10kk ikäinen ei ole enää kaikkein kärsivällisin vaipanvaihtokaveri. Lisäksi kaapista löytyy samaan kategoriaan sopivia Babyland-vaippoja pari kappaletta. Meillä isiosastokin on saatu innostumaan kestojen käytöstä (tai ehkä innostuminen on väärä sana... ennemminkin manipuloitu, pakotettu, kauniisti ohjattu siihen suuntaan!?). Isimiehelle mielekkäämpiä pukea on tarrakiinnitteiset vaipat, muistuttuvat tarpeeksi kertisvaippoja. Siispä tarrakiinnitteisiäkin meiltä löytyy muutama kotimaisilta valmistajilta.


Meidän vaipat odottamassa täyttöä.


Nyt kun tähän hommaan on päässyt sisälle niin oikein harmittaa, että en ryhtynyt tähän jo aiemmin. Mutta onhan tuolla pikkuveljellä vielä tuota vaippaikää jäljellä. Tuskin ihan seuraavaan vuoteen tai pariin vaipoista kokonaan päästään. Tähän harrastukseen liittyen suunnitelmissa olisi neuloa villavaippahousuja, kumppareiden vaihtoa, ehkä jopa kokeilla itse tehdä vaippoja... Katsotaan... Niistä lisää sitten jos/kun innostun.