25. syyskuuta 2014

Vauvajumppaa

...Enkä nyt tarkoita sitä, jossa äidit tahi isät tekee jumppaliikkeitä vauva punttina, vaan ihan vauvan itse harrastamaa jumppaa...

Meidän pikkuveli on aika touhukas nykyään. Onhan toki ollut sitä ikätasoonsa nähden aina. Mutta eritoten nyt, kun on lähtenyt liikekannalle niin johan on meno lisääntynyt. Pitkään kaikkein hauskaa on ollut se, kun äiti, isi tai kuka tahansa jaksaa hyppyyttää sylissä. Poika ponnistaa, nousee ilmaan sylissä pitäjän käsien varaan, alas laskeutuminen, kyykkyyn ja uusi ponnistus. Voi sitä ilmalennon aiheuttamaa riemua. No okei, myönnetään, tässä kohtaa kyllä omatkin käsilihakset saavat kyytiä!

Nallepainia harrastetaan isoveljen kanssa. Meiltä löytyy sellainen iso pehmonalle, ainakin metrin mittainen ja vähän ylikin. Sen kanssa pojat sitten keskenään painii. Ja niin uskomatonta kuin se onkin niin hyvin osaa isoveli ottaa pikkuveljen huomioon leikin tiimellyksessä. Toki itse on koko ajan kuulosteltava ettei leikki ylly liian rajuksi. Niinkin on ollut lähellä käydä. Se lienee tuttua monessa perheessä.

Ryömimään tämä meidän touhupertti lähti hissukseen jo kuuden kuukauden ikäisenä. Mutta kunnolla hän tajusi homman jujun seitsenkuisena ja nyt, kun lähennytään jo yhdeksän kuukauden ikää, ei häntä pidättele enää mikään. Koti alkaa olla melko tuttua kauraa ja monta nurkkaa on tutkittu, luvan kanssa tai ilman.

Lattialla mönkiessä on mukava harjoitella kaikkia muitakin liikkeitä. Punnerrus on tuttu juttu, eli vatsalla ollessa poika punnaa itsenä suorille käsille ja jaloille. Melkoinen suoritus, ainakin kun mietin, että itse tekisin samoin. Lattialla myös kieritään ja pyöritään ja harjoitellaan jo kovasti konttausasentoa. Siinä onkin hauska keikutella ja välillä jo vähän sovitella miten niitä käsiä ja jalkoja oikein liikutellaankaan. Saa nähdä milloin meillä vauhti lisääntyy entisestään. Välillä poika jo punnertaa itseään seisomaankin, kun käsistä pitää kiinni. Isoveli jo seisoi tässä iässä tukea vasten, mutta pikkuveljellä ei ole kiire mihinkään. Aikainen maailmaantulokin vaikuttaa osaltaan, että kehitys näissä jutuissa tulee toiseen tahtiin. Mutta toisaalta olen koko ajan sanonut, että tällä miehellä on ollut kiire syntymästään asti ja sama meno tuntuu jatkuvan.

Ja varmaan moni yhtyy ajatukseen, että tässä vaiheessa on vielä helppoa. Kun lapsi saa jalat alleen niin sen jälkeen ollaankin ihmeessä! Hyvällä tavalla!