24. elokuuta 2014

Vaateinventaario

Aina näin vuodenaikojen vaihteessa tulee varmasti monessa (tai varmasti itseasiassa jokaisessa) lapsiperheessä eteen vaateinventaario. Kesän jälkeen sitä saa ilokseen (ja lompakon kauhuksi) huomata, että taas ollaan kasvettu. Äidille, joka tykkää tehdä ostoksia niin kaupoissa kuin kotisohvalta käsin, tämä on taas kulta-aikaa (allekirjoittanut nostaa käden ylös ja huutaa "MINÄ, MINÄ, MINÄ!!). Mutta niin, ensin edessä on vaatekaappien läpikäyminen ja pohtiminen mitä tarvitaan ja mihin vanhat laitetaan.

Kahden lapsen taloudessa harrastetaan usein varmasti vaatteiden kierrätystä. Niin myös meillä. Isoveljeltä pieneksi jääneitä vaatteita odottaa laatikkokaupalla varastossa seuraavaa sopivan kokoista käyttäjää. Toki osa lähtee eteenpäinkin saman tien kun pieneksi jäävät. Itse tykkään siitä, että lapsellakin on sellaisia vaatteita, jotka ilmentävät hänen persoonaa. Kaikki mitä isoveljeltä jää pieneksi ei välttämättä tunnukaan pikkuveljen näköiseltä. Ja onhan se kiva, että pikkuvelikin saa jotain ihan omaa. Meillä siis osa vaatteista päätyy kiertoon veljesten kesken ja osa päätyy myyntiin. Myyn vaatteita FB:n kirppiksillä ja huuto.netissä.

Juuri nyt tuntuu siltä, että olen hukkumassa vaatteisiin. En siis tietenkään omiin vaan lasten. Katsotaan monipäiväinen urakka tulee tehtyä ennen kuin kaikki on taas läpi käyty, varastoitu, myyntiin laitettu tai eteenpäin annettu.


 

21. elokuuta 2014

Leikkikerho

Isoveli aloitti viime viikolla leikkikerhon. Kokemusta vastaavasta on aiemmin kertynyt päiväkotiajoilta ennen pikkuveljen syntymää. Päiväkotiin tosin oli mentävä päivittäin ja päivät oli pitkiä. Leikkikerho on kaksi kertaa viikossa ja 2,5h kerrallaan. Lyhyt aika, mutta 3 vuotiaalle kuitenkin ihan sopiva pieni irrottautuminen kotoa. Ja ehtii tuossa ajassa äitikin hieman saada omaa aikaa, toisin sanoen käydä kaupassa, tehdä kotitöitä tai vaikkapa vain levätä mikäli pikkuveli sen sallii (tai päivittää alkutekijöissään olevaa blogia). Ensisijaisesti kerhopaikka on kuitenkin haettu lapsen takia.
 
Isoveli alkoi jo kevään mittaan osoittaa merkkejä sosiaalisten taitojen katoamisesta. Ei ujostele aikuisia, mutta muiden lasten kanssa ei oikein tullut juttuun eikä leikit olleet sujuakseen, kun ei uskaltanut toisia lähestyä. Vähän siis oli jännitystä vanhempainosastolla, kuinka kerho lähtee sujumaan. Ensimmäinen päivä sujuikin hyvin, isoveli jäi kerhoon ehkä hieman järkyttynyt ilme kasvoillaan, mutta jäi kuitenkin. Toinen päivä oli hieman hankalampi eikä olisi halunnut jäädä. Kolmas päivä aiheutti itkun jo ovella. Mutta neljäs päivä olikin sitten ihan toista maata. Poika muisti jo kotona, että nallet odottaa ja siinä vaiheessa tulikin jo melkein kiire. Vilkutti kerhon eteisessä äidille heipat ja huikkasi moimoit hymy kasvoillaan. Tuli itsellekin niin paljon parempi mieli. Äidin iso pieni kerholainen <3
 
 
 
 
Mitä nämä muutamat kerhopäivät on sitten saaneet aikaan. Aivan kuin poika olisi kontakteissa muihin lapsiin reipastunut jo silmin nähden. Ennen leikkipuistossa ei voinut mennä keinumaan jos viereisessä keinussa oli jo joku. Viime viikonloppuna puistossa kaksi iloista pikkumiestä keinui vieretysten ja juttelivat ihan omia juttujaan. Toinen niistä pojista oli meidän isoveli. Vieläkin hän kyllä puhuu ettei tykkää käydä kerhossa, mutta samassa lauseessa mainitsee, että siellä on kivaa. Tästä yhteenvetona voisin ehkä jo alkaa hieman luottaa siihen, että eiköhän tämä tästä lähde sujumaan.
 
Nyt herättelemään pikkuveli ja hakemaan isoveli kerhosta!

12. elokuuta 2014

Kesä talteen

Eilisen aikaansaannoksena tuli laitettu maustekurkut tekeytymään. Omasta maasta kun ei kurkkuja saa niin hankin ne kaupasta. Tähän satsiin tuli reilut 3kg avomaankurkkuja. Tästä määrästä tuli kaksi kolmen litran purkkia ja yksi hieman vajaaksi jäänyt kahden litran purkki (note to self: osta ensi vuonna hieman enemmän kurkkuja niin saat kaikki purkit täyteen). Mausteliemen tein Meiran kurkunsäilöntään tarkoitetusta mausteseoksesta. Purkkeihin ohjeen mukaisesti lisäsin myös mustaherukanlehtiä ja kruunutilliä. Ainakin viime vuonna tällä konstilla tuli hyviä, tai ainakin ne loppui aika nopeasti! Tänä vuonna teinkin sitten triplamäärän viime vuoteen verrattuna. Katsotaan jos näistä riittäisi yli joulun.

11. elokuuta 2014

Eka kerta

Jostain se on aloitettava, tämä blogi nimittäin. Olen pitkään haaveillut blogista, johon voisin kirjoittaa päiväkirjan tapaan kaikenlaisista asioista ja tapahtumista mitä omassa elämässä tulee vastaan. Tämä on ihka ensimmäinen blogini ja vähän ihan jännittääkin. Mietin kovasti millaisista asioista voisin jatkossa kirjoittaa ja miten saisin blogista itseni näköisen. Ehkäpä se tässä ajan kanssa alkaa muokkautua ja tyyli löytyä. Katsotaan mitä saan aikaiseksi!