21. marraskuuta 2014

Kuumailmapallovalaisin

Tässä taannoin pikkuveli muutti omaan huoneeseen, mutta sitä ennen tehtiin pientä pintaremonttia (voisinkin siitä kertoa toisen kerran lisää...). Kuumailmapallokuvioinen tapetti inspiroi valaisimen valinnassa. Tai tarkemmin valaisimen valmistuksessa. Heti tapetin valinnan jälkeen lamppu syttyi pääni päällä ja halusin huoneeseen ehdottomasti myös kuumailmapallovalaisimen. Vinkkiä hain googlesta ja kävin ideasta toteutukseen.

Tarvittiin valkoinen riisipaperivalaisin, pallon muotoinen luonnollisesti, ja se tarttui mukaan Ikeasta. Koriin käytin luonnonvalkoista Novitan Hanko-lankaa, jota löytyikin sopivasti riittävä määrä jämäkerinä. Korin ohje löytyy Suuri Käsityö -lehdestä numero 4/2012. Korin palloon "kiinnittävät" nyörit kieputin niin ikään Hanko-langasta. Ja tässä lopputulos:



Pupu pääsi koriin kyytiin pitkine korvineen. Kiva tuli vaikka itse sanonkin.

13. marraskuuta 2014

Kakkuja kakkuja

Joulu se lähestyy ja olen jo alkanut pohtia mitä herkkuja sitä leipoisikaan. Olen viime vuosina tehnyt jouluksi kunnon kakun sillä on kiva, että joulun kahvipöydässä komeilee juhlaan sopiva herkkukakku. Lisäksi heti vuodenvaihteen jälkeen meillä juhlitaan pikkuveljen ensimmäistä syntymäpäivää, joten kakkupohdintaa riittää tuplasti. Vielä ei oikein ole täydellistä ideaa löytynyt, mutta fiilistä hakiessa aloin muistella millaisia kakkuja on tullut tänä vuonna tehtyä. Kovin monia juhlia ei ole tähän vuoteen mahtunut, ne jokavuotiset synttärit ja tietysti pikkuveljen ristiäiset on kuitenkin juhlittu.

Olen aina ollut jonkin asteinen jauhopeukalo niin itseni kuin parin muunkin tyypin mielestä. Makeat herkut onnistuu lähes laidasta laitaan (ja jos ei onnistu niin yritetään uudestaan). Harmikseni viime aikoina on ollut aivan liian vähän aikaa ja viitseliäisyyttä leipomiseen. Mutta silloin kun on syy tehdä ja aikaakin riittävästi, niin kaivan kulhot esiin. Kakkujen suhteen olen kuitenkin aikamoinen noviisi. Olen yleensä keskittynyt kakkujen kohdalla makuun ja vasta muutaman vuoden ajan alkanut miettiä enemmän koristeluakin. Tällä hetkellä ainakin jo tiedän paljon vaihtoehtoja ja mitä kaikkea kakun päälle voikaan laittaa!



Ensimmäinen kakku tänä vuonna oli pikkuveljen ristiäiskakku. Halusin jotain herkän yksinkertaista meidän pienelle, joka tosissaan oli niin kovin pieni tullessaan. Olin kakkuun todella tyytyväinen ja koristeetkin onnistuivat toivotulla tavalla. Harmikseni en yhtään muista millainen täyte kakussa oli. Päällys on vaahtokarkkimassaa ja koristeet sokerimassaa. Lisäksi kakkua reunustaa mariannerakeet.



Tämän kakun valmistin isoveljen keväisille syntymäpäiville. Poika oli tuohon aikaan armoton muumifani ja niinpä synttäreiden teemaksi valikoitui Muumit. Ja niinpä valmistui myös tämä muumikakku. Kakun täytteessä maistui minttu. Päällys on vaahtokarkkimassaa ja koristeet marsipaania ja sokerimassaa. Lisäksi päältä löytyy suklaarusinoita ja vohvelikukkia. Muumit olivat hieman pyyleviä, mutta nämä olivat ensimmäiset sokerimassasta muovailemani hahmot, joten suon tämän pienen muodonmuutoksen itselleni anteeksi.



Syksyllä juhlittiin vielä meidän perheen isin syntymäpäiviä. Isäntä oli ensin sitä mieltä, että tilaa kakun ja säästää minulta leipomisen vaivan, mutta tuli viime tipassa toisiin ajatuksiin. Sitten iskikin paniikki, että miten valmistaa kakku toivotuilla mauilla. Pelastus tuli kuin tilauksesta ja niin valmistui tämä kakku. Täytteessä maistui paahdettu valkosuklaa, omena ja kaneli. Päällä mantelimassaa ja tummaa suklaata. Koristeena mantelirouhetta ja kandeerattuja omenoita. Tämä kakku oli niin hyvä, että jopa juhlien sankarikin heltyi kehumaan (ja se on harvinaista).

Näihin kakkuihin, kuten moniin muihinkin leipomuksiini, olen hakenut vinkkejä Kinuskikissalta. Nyt vain mietintämyssy päähän ja seuraavia juhlia suunnittelemaan. Kerron niistä sitten lisää...

12. marraskuuta 2014

Viidakkolapaset

Pikkuveli oli kipeästi uusien lapasien tarpeessa sillä entiset hän onnistui puremaan rikki. Eipä auttanut äiskän muuta kuin kävellä kaupan lankahyllyn kautta ja kaivaa kutimet esiin. Olin jo aiemmin ihastellut Novita syksyn/talven uutuuslankoja ja nyt sieltä sitten valikoitui pojan ulkovaatteiden värimaailmaan sopiva 7 veljestä Viidakko leopardi värillä. Nämä pätkävärjätyt langat ovat hauskoja koska ikinä ei täysin voi olla varma miltä lopputulos näyttää.

Olen aiemmin neulonut peukalottomia lapasia ihan omasta päästä tempaistulla ohjeella. Nyt kuitenkin lähdin etsimään hieman vinkkiä miten saisin hyvän ja kivan lopputuloksen (vaikka ei aiemmissakaan ole suuremmin vikaa ollut). Löysin kivan näköiset lapaset ja niihin ohjeen. Toki tavoilleni uskollisena piti siitä muokata omalle käsialalle sopiva. Näihin lapasiin neuloin hauskat makkaravarret ja tein niistä riittävän pitkät, jotta pysyvät hyvin käsissä. Tärkeää oli myös, että varret ovat tarpeeksi venyvät ja väljät, jotta mahtuvat puvun hihojen päälle, mutta riittävän napakat etteivät tipahda kun käsiä hieman heiluttaa. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.





Ohje:

Sukkapuikot nro 3,5.

Luo 40 silmukkaa.
Jaa silmukat neljälle puikolle (10s/puikko).
Neulo joustinneuletta "1o1n..." 6krs
Neulo seuraavaksi "makkarat".
Aloita neulomalla kaikki oikein 5krs, 
jonka jälkeen kaikki nurin 5krs.
Toista näitä niin, että kaikki oikein osuuksia tulee 4kpl
ja niiden väliin 3 "makkaraa".
Kavenna viimeisellä kaikki oikein osuudella 3. kerroksella
4s (jokaiselta puikolta yksi) neuloen 2s oikein yhteen 
ja toista 5. kerroksella.
Tässä vaiheessa työssä jäljellä 32s.
Neulo joustinneuletta "1o1n..." 4krs.
Neulo kämmenosa kaikki oikein n. 5cm.
Kärkikavennus;
Neulo
1 kerros 2o ja 2o yhteen
2 kerrosta oikein
1 kerros 1o ja 2o yhteen
1 kerros oikein
2 kerrosta 2o yhteen
Päättele työ.


Tällä ohjeella tuli juuri sopivat lapaset meidän 10kk ikäiselle ja riittävät kokonsa puolesta hyvin varmasti sen aikaa kun peukuttomia lapasia tarvitaan. Ja kun lankaakin kerran jäi niin enköhän lähdekin tästä neulomaan lapasten kaveriksi villasukat...

5. marraskuuta 2014

Kestovaippailun alkeet

Eräänä helteisenä heinäkuun päivänä sain päähäni ajatuksen, että meilläkin voitaisiin vihdoin ja viimein kokeilla kestovaippoja. Olin jo harkinnut asiaa aikanaan isoveljen vauva-aikana, mutta harkinta jäi laittamatta toteen. Tuolloin asuimme kerrostalossa ja likaisen pyykin säilyttämiseen ja pyykin kuivattamiseen oli käytössä hyvin rajalliset tilat. Muutenkin tuntui, että vauva-aika ja lapsiperhe-elämä oli niin suuri mullistus muutenkin ja se mikä arkea helpotti, sai vapaasti niin tehdä. En ole mikään "henkeen ja vereen" ekoihminen, mutta tässä vaippa-asiassa sain yhtäkkiä herätyksen luettuani Vauva-lehden jutun kestovaipoista. Jutussa mainittiin miten paljon jo yhden päivittäisen kertakäyttövaipan vaihtaminen kestoon vähentää kaatopaikalle päätyvää vaippakuormaa. Siispä päätin, että nyt tai ei koskaan.

Ennakkoon minulla ei ollut kovinkaan paljon käsitystä siitä millainen kestovaippamaailma oikein onkaan. Aloitin lukemalla millaisia vaippoja on, miten niitä käytetään, miten hoidetaan... Ja huh, olin alkuun aivan pyörällä päästäni. Yritin selvittää muiden kokemuksia siitä mikä on paras vaippa, mikä paras imu. Lopulta selvisi, että ei se selviä kuin kokeilemalla mikä meille sopii. Siispä aloitin etsinnän. Kolusin läpi huuto.netiä ja FB:n kirppiksiä ja etsin vaippoja käytettynä. Olin siis tietoa etsiessäni saanut hyvän vinkin, että ei kannata rynnätä heti ostamaan uutena jonkin tietyn merkin vaippoja, vaan kannattaa ehdottomasti ostaa käytettynä ja kokeilla monia erilaisia. Ja tämän vinkin allekirjoitan täysin!

Ensimmäisenä meille tuli kokeiluun perus taskuvaippoja ja muutama AIO. Taskuvaipat vaativat sisälleen imun ja niitäkin tietysti ostin mielestäni riittävän määrän alkuun, ja sitten ostinkin pian vähän lisää. AIO:t ovat valmis paketti käyttöön heti. Vaipat pääsivät heti kotiuduttuaan käyttöön ja jo parin ensimmäisen viikon aikana aloin saada juonesta kiinni. Nopeasti meille löysi tiensä lisää vaippoja, pikkuveli kasvoi ja ostin isompia tilalle. Syksyn mittaan pojan allergiataustan kanssa tuli pieniä mutkia matkaan ja kestot joutuivat hetkeksi jäähylle, kun kakkaa tuli joka vaippaan. Ei tämän äidin sietokyky enää kestänyt sitä rallia. Tilanne saatiin kuitenkin tasoittumaan ja nykyään kakkatahtikin on lähes kellontarkkaa touhua. Kestot siis ovat takaisin kehissä ja olen entistä innostuneempi. Tällä hetkellä edelleen osakestoillaan. Meillä se tarkoittaa sitä, että kestoja käytetään päiväsaikaan kotona. Reissun päällä ja öisin on käytössä kertakäyttövaipat. Mutta... Tähänkin on tulossa lähitulevaisuudessa muutos sillä olen alkanut haaveilla myös yökestoilusta. Yöksi sopivien vaippojen hankinta onkin siis edessä seuraavaksi. Ja kyllä, voisihan sitä yöllä käyttää samoja vaippoja kuin päivälläkin. Hankin mielellään kuitenkin yökäyttöön omat vaipat, niissä on sitten valmiiksi imua, jos ei aivan riittävästi niin lähes riittävästi kuitenkin. Yövaipat saattavat myös tarvita vähän tujakampaa pesua kuin päivävaipat.

Mitä meidän vaippakaapista sitten tällä hetkellä löytyy. Fuzzibunz on oma suosikkini ja ehdottomasti yhden koon vaipat. Sopivat meidän pojalle mahdottoman hyvin, kun oikeat säädöt löytyi. Kyseiset vaipat ovat neppikiinnitteisiä, joten ovat mielestäni myös näppäriä koska tuo 10kk ikäinen ei ole enää kaikkein kärsivällisin vaipanvaihtokaveri. Lisäksi kaapista löytyy samaan kategoriaan sopivia Babyland-vaippoja pari kappaletta. Meillä isiosastokin on saatu innostumaan kestojen käytöstä (tai ehkä innostuminen on väärä sana... ennemminkin manipuloitu, pakotettu, kauniisti ohjattu siihen suuntaan!?). Isimiehelle mielekkäämpiä pukea on tarrakiinnitteiset vaipat, muistuttuvat tarpeeksi kertisvaippoja. Siispä tarrakiinnitteisiäkin meiltä löytyy muutama kotimaisilta valmistajilta.


Meidän vaipat odottamassa täyttöä.


Nyt kun tähän hommaan on päässyt sisälle niin oikein harmittaa, että en ryhtynyt tähän jo aiemmin. Mutta onhan tuolla pikkuveljellä vielä tuota vaippaikää jäljellä. Tuskin ihan seuraavaan vuoteen tai pariin vaipoista kokonaan päästään. Tähän harrastukseen liittyen suunnitelmissa olisi neuloa villavaippahousuja, kumppareiden vaihtoa, ehkä jopa kokeilla itse tehdä vaippoja... Katsotaan... Niistä lisää sitten jos/kun innostun.

8. lokakuuta 2014

Askartelua

Isoveljen ykkösleikki on tällä hetkellä junarata. Joulupukki toi pojalle jo pari vuotta sitten Brion junaratasetin taaperoille. Poika ei radasta ole aiemmin kovin paljon innostunut, mutta nyt innostus onkin sitten lähes räjähtänyt käsiin syksyn ensimmäisen flunssan myötä. Eihän se flunssa siis innostusta saanut aikaan, mutta silloin satuttiin katsomaan Tuomas Veturi -elokuva. Ja nyt niin junaleikit kuin Tuomas Veturikin ovat aivan parasta. Muumit jäi kertaheitolla kakkoseksi!

Poika on kovasti toivonut, että saisi junarataan lisää radan palasia ja ehkä jopa aseman. Olemme sanoneet, että jouluun on nyt jo aika lyhyt aika ja että jospa kirjoitettaisiin Joulupukille niin ehkäpä pukki toiveen toteuttaisi. Siitäpä päästiinkiin siihen, että nyt lähes päivittäin poika muistaa mainita tämän asian ja joulua odotetaan jo kovasti. Mutta koska jouluun nyt on vielä tovi aikaa, niin päätimme hieman askarrella, jotta odotus ei tuntuisi ihan niin pitkältä. Vaikka pitkältähän se lapsesta tuntuu silti, kyllä sen itsekin vielä hyvin muistaa.

Askarteluun tarvittiin paksua pahvia, hieman styroksia, paperia, teippiä, liimaa ja vähän värikyniä. Lisäksi rekvisiittaa löytyi lelulaatikoista. Joku varmaan sanoisi tekevänsä hienomman, mutta hieno se on kuulkaas tämäkin! Ja se pääasia, poika on onnellinen.







3. lokakuuta 2014

Vesirokko

Meidän perheeseen iski vesirokko. Ensimmäiseksi potilaaksi valikoitui pikkuveli, joka itseasiassa juuri tänään on tasan 9 kuukauden ikäinen (mihin aika meneekään!?). Pojalla ilmestyi ensimmäiset pari näppyä toissapäivänä, mutta en vielä tuolloin osannut niitä rokkoon yhdistää. Eilisaamuna olikin sitten nämä ensimmäiset näpyt vesikelloilla ja lisää alkuja tullut. Ja vielä lisää tähän aamuun mennessä. Ei poika nyt kuitenkaan niin hurjalta näytä kuin jotkut lapset kuvissa, jotka google paljasti. Ehkäpä näin pieni selviääkin suht helpolla, tai ainakin niin toivon. Lämpöilevä poika on ja yskä ja nuhakin kyllä lisäksi riesana. Ilmeisesti kuuluu taudin kuvaan nämäkin ihan normaalina. Katsotaan miten isoveljen käy ja saako hänkin taudin. Yksi pienen pieni näppy pojalle on poskeen yön aikana tullut. Onko sitten alkavaa rokkoa niin se jää nähtäväksi.

Vesirokko on minulle ihan vieras. Itse en ole sitä sairastanut. Tästä syystä otinkin rokotteen muutama vuosi sitten esikoisen syntymän jälkeen. En ennen ensimmäistä raskautta ollut kunnolla tajunnutkaan, että vesirokon kanssa voi olla jokin riski vauvan kannalta. Ensimmäisessä neuvolassa asia tuli sitten tietenkin esille. En kuitenkaan uskonut itselläni olevan niin huonoa tuuria, että olisin vesirokon juuri raskausaikana saada. Enkä saanutkaan, onneksi. Rokotteen olin kuitenkin päättänyt ottaa ennen kuin alkaisimme suunnitella pikkukakkosta. Aikuisillehan rokotetta laitetaan kaksi annosta ja eihän se ihan halvin paukku ole. Mutta kyllä sen mielellään otti jo ihan itsensäkin takia. Kuulemma aikuisena vesirokko ei ole välttämättä kovin mukava sairastaa enkä siis halua sitä välttämättä kokea. Nyt rokote pääseekin sitten todelliseen testiin. Toivotaan että toimii!

2. lokakuuta 2014

Kenkäostoksilla

Pari viime päivää on mennyt pohtiessa isoveljen kuin myös omiakin kenkäasioita. Poika tietenkin tarvitsee talveksi taas jos minkälaista uutta kenkää, kun 3-vuotiaan jalka kasvaa sitä tahtia ettei edellisen talven popoilla ole mitään mahdollisuutta pärjätä. Myös kumisaappaat on hankintalistalla sillä vanhat alkaa olla aivan liian pienet ja näin syksyn viileille villasukkavaraa ei enää ole yhtään.

Täällä meillä päin on tällä hetkellä jotenkin huonot kenkävalikoimat lapsille. Yksi lastentarvikeliike on lopettanut viime vuonna ja sen myötä mieleistäni kenkämerkkiä ei enää saa. Toki noissa isommissa marketeissa ja kenkäkaupoissakin valikoimaa on, mutta ei sitten ihan sitä mitä haen tai sitten koot ehtii loppua ennen kuin itse ehdin ostoksille. Siispä olenkin viime aikoina ostanut kenkiä paljon nettikaupoista. Tällä kertaa käännyin Elloksen puoleen sillä sieltä löytyi juuri etsimäni ja sai vieläpä alennustakin.

 
Kumisaappaiksi valikoitui Kavatin Slask -kumisaappaat mustassa värissä. Näissä on irroitettava villavuori, joten tarkenee viileämmälläkin säällä. Kavatin saappaat ovat meille jo vanha tuttavuus ja pidän niistä keveyden takia varsin paljon. Talveksi pojalle tulee Vikingin Windchill GTX -talvisaappaat. Katselin näitä jo marketin hyllystä, mutta siellä oli vain isoja kokoja, joten nämäkin lähti tilaukseen. Viking on myös entuudestaan tuttu merkki, mutta tämä malli on uusi tuttavuus. Näissä yhdistyy haluamani ominaisuudet; vedenpitävät, lämpimät, korkea varsi, tuntuivat kevyiltä ja tykkään myös ulkonäöstä vaikka se onkin lasten kenkiä valitessa se pienimmän painoarvon saava kriteeri. Ja mitä tulee oikean koon valintaan niin kengän sisämittaa ja jalan mittaa vertaamalla en ole vielä kertaakaan mennyt metsään. Näiden lisäksi pitäisi vielä metsästää ainakin hieman kevyemmät talvikengät kauppa ym. reissuille. Mutta nyt vain odotellaan näitä kenkiä saapuviksi, että päästään sovittelemaan ja sitten saa talvi kyllä jo tulla.

Viking Windchill GTX -talvisaappaat, 28–35
Viking Windchill GTX
  
           Kavat Slask-kumisaappaat
Kavat Slask
         
 
Ja mitä äidin kenkiin tulee niin tilasin tietenkin itsellenikin jotain. Etsinnässä oli kengät, jotka pitävät vettä ja ovat riittävän lämpimät, jotta lasten kanssa ulkoillessa omatkin varpaat tarkenevat. Jokainen vanhempi varmasti on tullut tutuksi niiden hetkien kanssa, että paikallaan saa seisoskella pitkäänkin kun se maailman suurin lumikasa on valloituksen alla. Omille jaloilleni tilasin sitten Sorelin Winter Carnival -kengät. Toivotaan, että olisivat hyvät ja sopivat. Jos kuitenkin käy niin, että nämä eivät jalkaani sovikaan, niin sitten tilaukseen lähtevät Crocsin Women’s AllCast Luxe Duck Boot -kengät. Mutta ei niistä nyt sen enempää. Niistä vasta haaveilen.

Sorel Winter Carnival -kengät, vedenpitävät, 36–42
          Sorel Winter Carnival
 
 
Tässä vaiheessa vuotta pikkuveli jää vielä ilman kenkiä. Jos/kun poika talven aikana lähtee kävelemään niin sitten tehdään kenkähankinnat siinä vaiheessa. Pienellä näin paljon etukäteen on turha kenkiä ostaa valmiiksi, koska koko ei varmasti olisi käyttöaikaan kuitenkaan sopiva. Mittaillaan jalkaa sitten tarpeen tultua. Siihen asti toppatöppöset toimivat vallan mainiosti. Semmoiset jalassa isovelikin ensimmäisiä askeliaan harjoitteli keväthangilla.
                                                       

25. syyskuuta 2014

Vauvajumppaa

...Enkä nyt tarkoita sitä, jossa äidit tahi isät tekee jumppaliikkeitä vauva punttina, vaan ihan vauvan itse harrastamaa jumppaa...

Meidän pikkuveli on aika touhukas nykyään. Onhan toki ollut sitä ikätasoonsa nähden aina. Mutta eritoten nyt, kun on lähtenyt liikekannalle niin johan on meno lisääntynyt. Pitkään kaikkein hauskaa on ollut se, kun äiti, isi tai kuka tahansa jaksaa hyppyyttää sylissä. Poika ponnistaa, nousee ilmaan sylissä pitäjän käsien varaan, alas laskeutuminen, kyykkyyn ja uusi ponnistus. Voi sitä ilmalennon aiheuttamaa riemua. No okei, myönnetään, tässä kohtaa kyllä omatkin käsilihakset saavat kyytiä!

Nallepainia harrastetaan isoveljen kanssa. Meiltä löytyy sellainen iso pehmonalle, ainakin metrin mittainen ja vähän ylikin. Sen kanssa pojat sitten keskenään painii. Ja niin uskomatonta kuin se onkin niin hyvin osaa isoveli ottaa pikkuveljen huomioon leikin tiimellyksessä. Toki itse on koko ajan kuulosteltava ettei leikki ylly liian rajuksi. Niinkin on ollut lähellä käydä. Se lienee tuttua monessa perheessä.

Ryömimään tämä meidän touhupertti lähti hissukseen jo kuuden kuukauden ikäisenä. Mutta kunnolla hän tajusi homman jujun seitsenkuisena ja nyt, kun lähennytään jo yhdeksän kuukauden ikää, ei häntä pidättele enää mikään. Koti alkaa olla melko tuttua kauraa ja monta nurkkaa on tutkittu, luvan kanssa tai ilman.

Lattialla mönkiessä on mukava harjoitella kaikkia muitakin liikkeitä. Punnerrus on tuttu juttu, eli vatsalla ollessa poika punnaa itsenä suorille käsille ja jaloille. Melkoinen suoritus, ainakin kun mietin, että itse tekisin samoin. Lattialla myös kieritään ja pyöritään ja harjoitellaan jo kovasti konttausasentoa. Siinä onkin hauska keikutella ja välillä jo vähän sovitella miten niitä käsiä ja jalkoja oikein liikutellaankaan. Saa nähdä milloin meillä vauhti lisääntyy entisestään. Välillä poika jo punnertaa itseään seisomaankin, kun käsistä pitää kiinni. Isoveli jo seisoi tässä iässä tukea vasten, mutta pikkuveljellä ei ole kiire mihinkään. Aikainen maailmaantulokin vaikuttaa osaltaan, että kehitys näissä jutuissa tulee toiseen tahtiin. Mutta toisaalta olen koko ajan sanonut, että tällä miehellä on ollut kiire syntymästään asti ja sama meno tuntuu jatkuvan.

Ja varmaan moni yhtyy ajatukseen, että tässä vaiheessa on vielä helppoa. Kun lapsi saa jalat alleen niin sen jälkeen ollaankin ihmeessä! Hyvällä tavalla!

24. elokuuta 2014

Vaateinventaario

Aina näin vuodenaikojen vaihteessa tulee varmasti monessa (tai varmasti itseasiassa jokaisessa) lapsiperheessä eteen vaateinventaario. Kesän jälkeen sitä saa ilokseen (ja lompakon kauhuksi) huomata, että taas ollaan kasvettu. Äidille, joka tykkää tehdä ostoksia niin kaupoissa kuin kotisohvalta käsin, tämä on taas kulta-aikaa (allekirjoittanut nostaa käden ylös ja huutaa "MINÄ, MINÄ, MINÄ!!). Mutta niin, ensin edessä on vaatekaappien läpikäyminen ja pohtiminen mitä tarvitaan ja mihin vanhat laitetaan.

Kahden lapsen taloudessa harrastetaan usein varmasti vaatteiden kierrätystä. Niin myös meillä. Isoveljeltä pieneksi jääneitä vaatteita odottaa laatikkokaupalla varastossa seuraavaa sopivan kokoista käyttäjää. Toki osa lähtee eteenpäinkin saman tien kun pieneksi jäävät. Itse tykkään siitä, että lapsellakin on sellaisia vaatteita, jotka ilmentävät hänen persoonaa. Kaikki mitä isoveljeltä jää pieneksi ei välttämättä tunnukaan pikkuveljen näköiseltä. Ja onhan se kiva, että pikkuvelikin saa jotain ihan omaa. Meillä siis osa vaatteista päätyy kiertoon veljesten kesken ja osa päätyy myyntiin. Myyn vaatteita FB:n kirppiksillä ja huuto.netissä.

Juuri nyt tuntuu siltä, että olen hukkumassa vaatteisiin. En siis tietenkään omiin vaan lasten. Katsotaan monipäiväinen urakka tulee tehtyä ennen kuin kaikki on taas läpi käyty, varastoitu, myyntiin laitettu tai eteenpäin annettu.


 

21. elokuuta 2014

Leikkikerho

Isoveli aloitti viime viikolla leikkikerhon. Kokemusta vastaavasta on aiemmin kertynyt päiväkotiajoilta ennen pikkuveljen syntymää. Päiväkotiin tosin oli mentävä päivittäin ja päivät oli pitkiä. Leikkikerho on kaksi kertaa viikossa ja 2,5h kerrallaan. Lyhyt aika, mutta 3 vuotiaalle kuitenkin ihan sopiva pieni irrottautuminen kotoa. Ja ehtii tuossa ajassa äitikin hieman saada omaa aikaa, toisin sanoen käydä kaupassa, tehdä kotitöitä tai vaikkapa vain levätä mikäli pikkuveli sen sallii (tai päivittää alkutekijöissään olevaa blogia). Ensisijaisesti kerhopaikka on kuitenkin haettu lapsen takia.
 
Isoveli alkoi jo kevään mittaan osoittaa merkkejä sosiaalisten taitojen katoamisesta. Ei ujostele aikuisia, mutta muiden lasten kanssa ei oikein tullut juttuun eikä leikit olleet sujuakseen, kun ei uskaltanut toisia lähestyä. Vähän siis oli jännitystä vanhempainosastolla, kuinka kerho lähtee sujumaan. Ensimmäinen päivä sujuikin hyvin, isoveli jäi kerhoon ehkä hieman järkyttynyt ilme kasvoillaan, mutta jäi kuitenkin. Toinen päivä oli hieman hankalampi eikä olisi halunnut jäädä. Kolmas päivä aiheutti itkun jo ovella. Mutta neljäs päivä olikin sitten ihan toista maata. Poika muisti jo kotona, että nallet odottaa ja siinä vaiheessa tulikin jo melkein kiire. Vilkutti kerhon eteisessä äidille heipat ja huikkasi moimoit hymy kasvoillaan. Tuli itsellekin niin paljon parempi mieli. Äidin iso pieni kerholainen <3
 
 
 
 
Mitä nämä muutamat kerhopäivät on sitten saaneet aikaan. Aivan kuin poika olisi kontakteissa muihin lapsiin reipastunut jo silmin nähden. Ennen leikkipuistossa ei voinut mennä keinumaan jos viereisessä keinussa oli jo joku. Viime viikonloppuna puistossa kaksi iloista pikkumiestä keinui vieretysten ja juttelivat ihan omia juttujaan. Toinen niistä pojista oli meidän isoveli. Vieläkin hän kyllä puhuu ettei tykkää käydä kerhossa, mutta samassa lauseessa mainitsee, että siellä on kivaa. Tästä yhteenvetona voisin ehkä jo alkaa hieman luottaa siihen, että eiköhän tämä tästä lähde sujumaan.
 
Nyt herättelemään pikkuveli ja hakemaan isoveli kerhosta!

12. elokuuta 2014

Kesä talteen

Eilisen aikaansaannoksena tuli laitettu maustekurkut tekeytymään. Omasta maasta kun ei kurkkuja saa niin hankin ne kaupasta. Tähän satsiin tuli reilut 3kg avomaankurkkuja. Tästä määrästä tuli kaksi kolmen litran purkkia ja yksi hieman vajaaksi jäänyt kahden litran purkki (note to self: osta ensi vuonna hieman enemmän kurkkuja niin saat kaikki purkit täyteen). Mausteliemen tein Meiran kurkunsäilöntään tarkoitetusta mausteseoksesta. Purkkeihin ohjeen mukaisesti lisäsin myös mustaherukanlehtiä ja kruunutilliä. Ainakin viime vuonna tällä konstilla tuli hyviä, tai ainakin ne loppui aika nopeasti! Tänä vuonna teinkin sitten triplamäärän viime vuoteen verrattuna. Katsotaan jos näistä riittäisi yli joulun.

11. elokuuta 2014

Eka kerta

Jostain se on aloitettava, tämä blogi nimittäin. Olen pitkään haaveillut blogista, johon voisin kirjoittaa päiväkirjan tapaan kaikenlaisista asioista ja tapahtumista mitä omassa elämässä tulee vastaan. Tämä on ihka ensimmäinen blogini ja vähän ihan jännittääkin. Mietin kovasti millaisista asioista voisin jatkossa kirjoittaa ja miten saisin blogista itseni näköisen. Ehkäpä se tässä ajan kanssa alkaa muokkautua ja tyyli löytyä. Katsotaan mitä saan aikaiseksi!